Toteutuneita haaveita

Joskus luin jostain "näin kirjoitat blogia"-ohjeista ettei ikinä saa pahoitella sitä, ettei ole kirjoittanut pitkään aikaan tai ainakaan selitellä, että miksi näin on. Ohjeet oli minusta muutenkin todella typerät, etten aio totella niitä tässäkään asiassa.
Illat on olleet hirveän kiireisiä, on pitänyt piirrellä kouluun tai sitten on pitänyt lähteä ulos kävelemään, koska se on nyt niin kamalan kivaa, kun on pimeää ja vähän viileää.

Jos mennään sitten taas kirppislöytöihin :D Mulla on ilmeisesti taas putki päällä parempien löytöjen suhteen ja olen löytänyt muutaman pitkään haluamani asian ja asioita, joita en tiennyt haluavani, mutta tulin niistä tosi iloiseksi. Ja yhden löydön, joka on ehkä tämän vuoden mahtavin löytö, sellainen, mitä on melkein maanisesti etsitty ja kaivettu kaikki kasat, missä sellaisia voisi olla ja melkein luovuttu jo toivosta.

Pellelaukkua ehdin hypistellä jo monta kertaa, mutta siitä puuttui hinta kokonaan ja joka kerta harmitti. Sitten siihen ilmestyi euron hintalappu ja se lähti mukaan. Kirppitäti (joka on aiemmin mainitun Kirppissedän vaimo) sanoi kassalla itsekin melkein ostaneensa laukun, kun on se niin hieno ja olevansa iloinen, kun tietää sen nyt päätyvän hyvään kotiin :D Kaipaisin siihen vähän pidempää hihnaa, niin sen saisi kunnolla käyttöön, mutta en ole vielä ehtinyt etsimään sopivaa.
Aikaisemmin keräsin enemmänkin pöllöjä, mutta nykyään harvemmin sattuu eteen sellaisia, jotka miellyttäisi silmää. Tämä söpöläinen oli samassa pussissa noiden kahden kanssa (pussi maksoi 0,5e) ja se ei olekaan mikään tavallinen pöllö vaan pöllöpilli! Hirveen nätti ääni siitä ei lähde, eli en ole kertonut lapsille, että sitä voi soittaa :D

Pupukangas löytyi Fidalta ja luulin ostaneeni kaksi verhoa, kunnes kotona katsoin vähän tarkemmin ja huomasin niiden olevankin vauvan pussilakana ja aluslakana. Mikä toisaalta oli ihan hyvä juttu, koska enemmän kangasta ja nyt mä saan ne ehkä varmemmin silputtua kuin verhot, joita mä olisin ehkä voinut kuvitella käyttäväni, mutta en kuitenkaan olisi saanut ikkunaan asti.
Mä himoitsen aina kaikkia mahdollisia lampun raatoja kirppiksiltä, mutta yleensä olen niitä ostamatta, jos en keksi niille käyttöä. Tästä ajattelin tehdä korin, kunhan saan päätettyä mitä tekniikkaa käytän, koska ideoita on taas useampi kuin yksi.

Joulukin on ihan kohta! Aluksi mua ärsytti kaikki joulukama kirppiksellä, mutta ei enää. Vännin seinäkangas löytyi Riihimäeltä, kuten ompputarjotinkin. Vänni maksoi kaksi euroa ja tarjotin euron. Vännin kankaita voisi kyllä tulla useamminkin vastaan, kaksi multa löytyi jo, yksi kesäinen ja yksi jouluinen.
Pari päivää myöhemmin liina ja omppupurkki löytyivät kotikaupungista yhteensä eurolla. Bühlerin liinat ovat ehdottomasti suosikkejani, muutama löytyy jo ennestään kaapistaan ja lisääkin voisi löytyä.

Lisäksi sain jo yhden joululahjankin! Yhtenä aamuna oli just sen verran aikaa, että ehti piipahtaa kierrätyksessä (ihanaa, että se aukeaa jo kasilta!) ja löysin sielä kauniin uunivuuan. Sisällä siinä on jotain jälkeä, että en taida uskaltaa käyttää sitä kuin tarjoiluun. Se olisi maksanut euron, mutta kassalla setä oli sitä mieltä, että hän antaa sen mulle joululahjaksi.
Arabian kupit löytyivät tänne juuri avatulta Aarreaitta kirppikseltä kahdella eurolla ja ovat ihan ehjiä, seuraavalla kirppiksellä niistä oiskin saanut maksaa jo kympin kappaleelta :D Uusi kirppis on tässä muutamalla käyntikerralla osoittautunut aika hyväksi, se on tilava ja valoisa ja ihmiset ovat löytäneet sen tosi nopeasti, tyhjiä pöytiä ei ole hirveästi vaikka ei ole ollut edes kuukautta auki vielä.

Eero Rislakin lara-kulho löytyi myös tuolta uudelta kirppikseltä. Ihastuin kauniin hohtavan violettiin kippoon ja mietin, että ei tää voi olla hirveän vanha, kun väri on tuollainen, vaikka muuten se onkin aika painava. Hintaa kipolla oli kolme euroa, että ajattelin, et ihan sama vaikka ois Tiimaria, niin kyllä sen voi siitä maksaa, kun se sopii täydellisesti meidän olkkariin. Autossa se oli vielä hohtavan violetti ja sitten kotona se ei enää ollutkaan violetti vaan siniharmaa. Tässä kävi just niin kuin ajattelin, että onnistun ostamaan ensimmäisen neodyymin värisen esineeni ihan vahingossa, vaikka olen sellaista halunnut jo vaikka kuinka pitkään :D Hieman kyllä harmittaa, etten mä saa tästä mitenkään kotona esiin sitä väriä, mikä siinä oli kirpparilla, koska se oli ehkä kaunein violetin sävy minkä oon ikinä nähnyt enkä mä välttämättä halua pitää tätä koko aikaa autossakaan :D
Alla näkyvä kangas on verho, muistaakseni Finlaysonin valmistama.

Arcopalin leijonamukista tuli mun uusi kahvikuppi, se on aivan täydellisen kokoinen (ja kuvassakin likainen, kun se joutui suoraan käytöstä kuvattavaksi). Granitin pieniä kippoja löysin ensin yhden ja viikon päästä kaksi lisää. Jännää, että niitä sattui eteen useita lyhyellä ajalla, koska en ole ennen nähnyt ainuttakaan tuollaista.
Fineliä on löytynyt taas kiitettävästi. Punainen kulho maksoi kaksi euroa ja sininen kulho kolme euroa. Sinistä olin jo pitkään katsellut, mutta nyt sen hinta oli tippunut, niin raaskin ostaa sen. Kulhoja alkaa olla jo aikamoinen määrä, mutta tosin meillä käytetään niitä päivittäin ja joskus ne ovat jopa loppuneet kesken.
Sydänmuki mulla oli ennestään, mutta koska näitä ei oikeastaan kirppiksillä tule vastaan, niin ostin tämän raukan, vaikka se maksoikin seitsemän euroa.

Primavera pannu on ihan karseessa kunnossa. Toinen puoli on sentään vähän siistimpi ja pohja on melkein läpi ruostunut ja silti maksoin siitä neljä euroa. Sain mä sen keittiöön aseteltua keltaisen primaveran viereen niin, että rikot jäävät aika kadoksiin. Tästä pannusta olen myös haaveillut jo pidemmän aikaa, vielä kun saisi vihreän primaveran. Se voisi olla vauvapannu, vaikka kaikki muut mun pannut onkin litrasia.
Häiriintynyt apinamuki maksoi euron enkä mä osannut päättää, että onko se söpö vai pelottava.

Tämä on myös yksi toteutunut haave. Vanha rullaverho. Eihän se ihan just natsaa mihinkään meidän ikkunaan eikä meillä ole sille edes tarvetta, koska meillä on sälekaihtimet. Tämähän on aivan mahtavaa materiaalia, että jos raaskisin pilkkoa tämän, saisi tukevia koreja esimerkiksi, mutta en mä ole ihan varma, että uskallanko mä rikkoa tätä. Voisihan tämän laittaa ihan vaan seinäkankaaksi, mutta toistaiseksi meillä ei taida olla yhtään tälle sopivaa seinää tyhjänä.
Ruskeaa lastenkangasta oon joskus ennenkin ihastellut kirppiksellä, mutta jättänyt ostamatta ja harmitti. Nyt löytyi palanen kahdella eurolla. Viime aikoina on muutenkin näkynyt (ja tarttunut mukaan) paljon vanhoja lastenkankaita, hirveästi muita ole tullut ostettuakaan.

Ja sitten vielä se löytö, mikä on kaikkein paras ikinä. Mä olin ollut sinä aamuna ja edellisenä päivänäkin ihan hirveen huonolla tuulella, mutta ajattelin silti lähteä Riihimäellä katsomaan, et löytyiskö sieltä mitään kivaa. Kaksi ekaa kirppistä meni vielä naama mutrulla, mutta kolmannelta poistuessa tuli oltua aika onnellinen eikä voinut enää millään murjottaa.
Mä olen halunnut näitä jo noin 18 vuotta ja viimeiset pari vuotta mä olen yrittänyt kaivaa kaikki tyttöjen lelut kirppiksillä läpi, jos nämä tulisivat vastaan. Matkalla riksuunkin mietin, et entä jos tänään ja mietin, et niinhän sitä vois luulla, että ei niitä taida ikinä löytyä kirppiksiltä, kun miksi kukaan luopuisi niistä.

Mä en ikinä lapsena saanut Spice Girls barbia, mutta nyt mulla on kaksi! Ja nää on oikeasti paljon hienompia kuin tavalliset barbit. Näillä on nivellys mahan yläpuolella ja paljon yksityiskohtia, kuten tatuointeja ja ovatpa nämä vähän pidempiä kuin tavalliset barbit. Ihan nämä eivät olleet ilmaisia, Mel B maksoi kuusi euroa ja Geri jostain syystä enemmän eli kymmenen euroa. Mutta niin kauan mä olen näitä etsinyt, että en olettanutkaan niitä välttämättä saavani ihan pikkurahalla ja olisin ehkä vähän enemmän vielä suostunut maksaamaankin. On ne niin ihanat <3 (Ja onneksi multa puuttuu vielä kolme näistä, että en jää ihan ilman etsintäkohdetta :D )

Pilviä ja hopeinen nainen

Kehitin tässä teoriaa siitä, että kuinka löytöjen määrä vähenee, kun käy kirppiksillä vähemmän. Onhan se tietysti niinkin, mutta mä syytän silti syksyä. Toissaviikolla oli syysloma ja silloin kierrettiin kirppiksiä Lahdessa ja Varkaudessa. Enkä mä löytänyt mitään. Yhden täkin melkein ostin, mutta pidin pintani ja tunsin suurta riemua siitä, etten sortunut (ja sitten seuraavana päivänä ostin täkin täältä Hämeenlinnasta, hups!)

Täkkipino alkaa tosiaan olla jo aika valtava eikä kuvassa edes näy tai ole kaikki täkit. Päällimmäinen täkki on siis uusi, ihanan muhkea ja maksoi taas sen vitosen, minkä mä yleensä täkeistä olenkin maksanut.

Kellokokoelma sen sijaan taas kasvaa hitaasti. Kuparinen kello on siis uusi. Se ei uskottavasti ole kovin vanha, koska valmistusmaana lukee Saksa, mutta kivasti se on kulunut ja sopii joukkoon.

Mä en ole ihan hirveästi tykännyt noista pullukkapannuista, mutta tätä mä en voinut vastustaa. Mä en tiedä kuinka hyvin se kuvasta selviää, mutta se on ihan mini, mahtuu kämmenelle ja sisään mahtuu neljä desiä. Maksoi se jopa vitosen, mutta hirveen pitkään en harkinnut, että tarviinko mä oikeasti näin pientä ja söpöä pannua. Kupit ja tarjotin löytyivät taas ihan pikkurahalla, yhteensä niihin meni 60 senttiä :D
Alla näkyvä kangas on parin euron pöytäliina, jolle ei tietenkään ole sopivaa pöytää. Hametta siitä suunnittelin, kunhan saan ompelupinoa vähän pienemmäksi.

Lasinaluskokoelma ja muovieläimetkin ovat päässeet lisääntymään. GWS:n kolme alusta maksoi euron verran ja päätyivät laatikkoon odottamaan, että löydän lisää alusia ja voin laittaa niitä seinälle.
Muovieläimet tulivat nettikirppiksen kautta. En edes muista koska olisin ostanut fb:n kautta jotain, mutta nyt löytyi sopivaan hintaan hyväkuntoisia kavereita.

Edellisessä päivityksessä oli yksinäinen pilvikuppi ja nyt niitä on näin paljon! Tämä oli todellinen oikeaan aikaan oikeassa paikassa tapaus. Kiertelin kirppistä ja siinä pöytää täytettiin, yhdessä laatikossa näkyi hirveä kasa näitä kuppeja, mutta niissä ei ollut hintaa. Hetken aikaa odottelin, että niihin tulisi hinta, mutta sitten kun siinä vaan kesti, niin kävin kysymässä. Kuusi kuppia, kuusi tassia, kuusi pullalautasta, kermakko ja tarjoilulautanen. Kymmenen euroa!
Tarjoilulautasessa on vikaa ja yhdessä kupissa, mutta muuten kunto on loistava. Mies tosin jo onnistui hajoittamaan yhden kupin, onneks juuri sen viallisen. Vika oli kyllä osaksi minunkin, olin laittanut ne vähän huonoon paikkaan. Uskomaton tuuri, mä olisin ollut valmis maksamaan kympin jo pelkästään noista pullalautasista ja sen mä olisinkin neuvotellut ja tingannut, jos myyjä olisi pyytänyt paljon enemmän. Ehdin jo säikähtää, että nyt se pyytää monta kymppiä ja käteinen loppuu, kun sanoi myyvänsä kahden kuppiparin hinnalla ja mä oon tottunut, että kuppipari on enemmän kuin vitosen.

Tämä ei esineenä ole vanha, kuten mun ostokset yleensä, mutta rakkautta ensisilmäyksellä. Mä olen haaveillut jonkunlaisesta mallinukesta pitkään ja sitten melkein menin tämän ohi. Se oli pöydällä jotenkin niin korkea, etten ensin rekisteröinyt sitä näkökenttääni. Mun uusi nainen maksoi vitosen. Jalassa sillä on tuollainen tyhmä tuotemerkkitarra, mutta ehkä mä liimaan siihen päälle paljetteja tai glitteriä.

Olin ajatellut naista tuon keltaisen lipaston päälle, koska se on ollut kovin tyhjä, mutta mies sai idean, että ehdottomasti seinälle. Ja siinä oli sille juuri sopiva kolo ja kyllä mäkin myönnän, että se näyttää tyylikkäämmältä siinä kuin pöydällä eikä ole riskiä, että kissa tai lapset kaataa sen ja se menee rikki. Jos tää sama ois jossain hienossa ja tyylikkäässä mustavalkoisessa kodissa, jossa ois kalliinnäköinen sisustus, niin sehän menis ihan hienosta ja kalliista desing/taide-esineestä, mutta meillä sitä ei tietenkään kukaan usko sellaiseksi :D

Viikonlopun löytöjä

Aikaisemmin jo lupailin perjantain löytöjä, mutta tulipa niitä kivoja löytöjä vastaan lauantainakin. Löytöjen lisäksi on tullut ostettua myös kaikkea arkisempaa ja tarpeellista tavaraa, kuten resoreita, uudet kengät ja neuleita. Kaikki tarpeeseen ja pitkään kaivattuja.

Ja taas uusi täkki. Mä en ainakaan vielä suostu myöntämään, että mulla on ongelma täkkien kanssa, mutta toivon, että jos seuraavaksi tulisi vastaan ne muutama tietty täkki, joita himoitsen ja sitten alkaisin löytämään jotain muuta :D Tämä uusi on ehkä yksi kauneimmista jonka olen nähnyt ja maksoi vain kolme euroa.

Pikkuvikaista Arabiaa tarttui taas mukaan, kupit maksoivat 1,50 euroa kappaleelta. Lehtikuvioinen on tosin täysin ehjä, mutta pilvessä ja isokukassa on pieniä vikoja. Hyllyssä ovat silti kauniit. Hieman nauratti, kun törmäsin kuvaan noin vuoden takaa, missä näkyy mun silloinen mukikokoelma, kun keksin silloin, miten ne saa viimeinkin esille. Hieman on saattanut kokoelma siitä kasvaa, kun silloin kuppeja oli noin kymmenen ja nyt pelkkiä Arabian kuppeja on kolmisen kymmentä ja siihen vielä muut päälle.

Nämä emaliset löydöt olivat hauskat siitä, että kaikki mulla oli jo ennestään, mutta muissa väreissä. Kukkamuki sinisenä, voisula-astia ja omppumuki päinvastaisina väreinä. Mukit maksoivat 3e/kpl ja voisula-astiasta ei tarvinnut maksaa kuin euron verran. Mukit menevät roikkumaan seinälle ja voisula-astia päätyy käyttöön. Vaikken näillä ole vielä voita sulattanutkaan, niin kauhana ovat aivan loistavia, edellisellä samanlaisella on jo useat mehut tullut pullotettua.

Froteeta ja kangasta, yhteensä euron ja hyvin epämääräiset palaset. Menevät ompeluihin tietysti. Kalenteripyyhe on tosi kaunis. Tätä ennen mä olen yrittänyt olla ostamatta niitä, ettei tarvitse ostaa niitä kaikkia, mutta tiennyt kuitenkin, että kun se yksi tarpeeksi kaunis ja halpa tulee vastaan, niin siitä se sitten lähtee. Ja missään nimessä se ei ole turha, keittiöpyyhkeitä meillä on tosi vähän ja vihaan niistä suurinta osaa, kun ne ovat tylsiä ja kärsineitä, uusille on tosiaan tarvetta.

Arabian seinälautanen maksoi 50 senttiä ja päätyy keittiön seinän kokoelmaan. Jollain tavalla mua siinä eniten viehättää se, että se on hieman kulunut ja raukka. Kynttilänjalka tarttui mukaan ilmaiskorista.
Laattoja ostin yhteensä viisi eurolla ja ne ovat valtavia. Nää on taas niitä löytöjä, ettei mulla ole aavistustakaan, mitä mä niillä teen, mutta mun on aivan pakko saada ne. Lapun mukaan ovat peräisin 70-luvulta enkä sitä yhtään epäile. Voi niitä ainakin pannunalusena käyttää, jos en mitään muuta niistä keksi. Mulla on tosin haaveissa sellainen sekava laattaseinä, jossa olisi kaikkia erilaisia laattoja sekaisin, sit kun mulla olisi se omakotitalo, missä saisi toteuttaa kaikkia omituisia sisustusideoita. Eli ehkä se on vaan järkevää kerätä sitä varten edes jotain materiaalia jo ennestään, koska ei tuollaisia vanhoja laattoja kovin usein löydy eikä ainakaan halvalla.

Toivotaan, että mulla on ensi kerralla jotain muuta esiteltävää kuin taas uusi täkki.

Viimeinkin

Joidenkin asioiden metsästäminen tuntuu loputtomalta, mutta on sitten hienointa ikinä, kun kaivattu asia löytyy. Meille on tarvittu uutta jalkalamppua olkkariin ainakin vuoden, ehkä jo parin verran. Eihän entisessä tietysti mitään vikaa ollut, muuta kuin että se ei sopinut meille. Mä olisin tässä välissä kelpuuttanut jo noin kymmenen lamppua, mutta mikään niistä ei kelvannut miehelle. Sen mielestä pitää olla pyöreät kuvut ja mikään muu ei käynyt. Pyöreäkupuisista pyydetään aina vaan niin hirveästi eikä niitä edes näy niin usein. Muutama yksilö on tullut vastaan, mutta yli viittäkymppiä ei viitsi maksaa lampusta, joka on väärän värinen.

Meidän piti mennä viime sunnuntaina huutokauppaan tähän lähelle. Siellä olisi ollut itse huutokauppakeisari ja siellä myytiin vanhan koulun kalusteita ja mm opetustauluja. Ei sitten menty, kun mies ei jaksanut herätä. Sen sijaan minä lähdin sitten kiertämään tämän kesän viimeistä parkkikirppistä.

Siellä myytiin punaista lamppua väärän mallisilla kuvuilla kympillä ja mietin, että olisin sen ostanut tilapäisratkaisuksi, koska se oli halpa ja musta kiva. Juttelin myyjällekin, että pyöreä me oikeasti haluttaisiin ja hän kertoi myyneensä hetki sitten keltaisen pyöreän 75 eurolla ja että ovat haluttua tavaraa.
Yritin sitten soittaa miehelle kuitenkin vielä mielipidettä lampusta ja kävelin kirppistä eteenpäin. Ja siinä se sitten oli. Keltainen pyöreä kupuinen lamppu.

Ihan se ei ollut ilmainen, mutta kuitenkin sen rajan alle, mitä olin ajatellut maksavani lampusta. Myyjä pyysi kolmeakymppiä ja sain siitä vielä kolme euroa tingittyä. Muutama naarmu siinä on, mutta muuten tosi siistikuntoinen lamppu ja lattialle tuleva jalalla painettava katkaisin on tosi kätevä. Mä oon edelleen ihan fiiliksissä kun nään lampun olkkarissa, kannatti odottaa sitä oikeaa.

Parkkikirppikseltä ei löytynyt muuta, tosin keskittyminenkin oli vähän huonoa lampun löytymisen jälkeen, kun halusin viedä sen vaan kotiin paikalleen. Mutta muuten kirppiksiltä on pari asiaa tarttunut mukaan.

Hieman kärsinyt ompputarjotin 2e ja Finelin kippo saman verran. Finel pääsi kissan vesikupiksi. Olen tässä yrittänyt etsiä kissalle kauniimpia ruoka-astioita, mutta sopivia ei ole sattunut eteen. Tämä on täydellinen vesikuppi, kun on sen verran painava, ettei sitä ihan heti potkaise liikkeelle ohikulkiessa. Entinen muovinen läikkyi aina pitkin lattioita.

Peltinen kukkapurkki maksoi 4 euroa ja on aika naarmuinen. On kuitenkin halvin tälläinen, mihin olen törmännyt, vaikka kyllä näitä aina välillä kirppiksillä näkee. Kahvia tässä on tietääkseni ennen myyty ja kaunishan se on. Vähän mulla on aina ollut ristiriitaiset ajatukset tätä purkkia kohtaan, jotenkin se on liian levoton tai joku siinä sattuu silmään.
Kukallinen Plastex maksoi kaksi euroa ja tälläistä en ole ennen nähnytkään. Muovipurkkeja alkaa olla jo aikamoinen määrä ja kun käyttöön niitä oikeastaan ostan, niin pikkuhiljaa alkaa olla vaikeuksia keksiä sisältöä niille, mutta ehkä tällekin purkille löytyy käyttöä.

Nyt alan toivomaan, että seuraavatkin asiat löydettävien listalta tulisi vastaan. Mä olen viime viikkoina pöyritellyt noin viittäkytä ruusullista kahvikuppia kirppiksillä ja kaikissa niissä on joku vika. Mä olen kehittänyt päässäni jonkun mahdottoman haavekuvan juuri oikeasta kupista ja mikään ei kelpaa mulle :D

Keittiö

Sain viimein keittiöön lisää kaivattua hyllytilaa ja siitä innostuneena ajattelin jakaa teille suuren määrän kuvia meidän keittiöstä (tarviiko kertoa erikseen, että se on mun suosikkihuone meillä kotona :D).

Appiukko rakensi ja maalasi hyllyt ja mies laittoi seinälle. Mun tehtävä oli täyttää hyllyt ja siirrellä tavaroita ympäriinsä ja kokeilla erilaisia yhdistelmiä. Vieläkään en ole ihan täysin tyytyväinen esillä oleviin tavaroihin, mutta tyhjääkään en halunnut hirveästi jättää. Tilaa niissä on kuitenkin vielä, jos/kun löytyy lisää uusia aarteita. Seinälle jäi vielä tilaa ripustaa jotain, kunhan keksii että mitä. Kello sinne ainakin pitäisi tulla, kun nykyinen ei enää sovi sinne mihinkään järkevään kohtaan ja roikkuu nyt hölmösti verholistasta.

Tulevaisuudessa muovipurkit lähtee tuolta ylhäältä ja siellä olisi vain peltiä. Finelin kulhot oli alunperinkin suunniteltu tuolle hyllylly, mutta jotenkin ne näyttävät aivan liian tyylikkäiltä tuossa ja sotivat kokonaisuutta vastaan jotenkin.

Maustehylly löytyi vintiltä ja maalasin sen oranssiksi. Leivinjauhepurkki on täydellinen piilottamaan hammastikut, jotka omasta rasiastaan kaatuivat aina ja levisivät ympäri lattiaa. Ei enää, minä voitin tämän erän.

Tarjottimiin liimasin ripustusjutut (kuumaliimalla, niin ne irtoaa sitten nätisti, jos haluaa ne pois). Leijona meni tietysti vinoon enkä ole vielä muistanut korjata sitä.

 Tälläinen keittiö meillä tällä hetkellä,mutta enköhän mä kohta keksi sinne taas jotain uutta. Valkoiset kaapit ahdistaa edelleen, mutta eiköhän me joskus saada niille jotain tehtyä. Mies haluaisi myös maalata seinät, koska ne ovat kuulemma liian vaaleat. Tosin keittiössä on muuten niin paljon kaikkea värikästä, että itseä ei hirveästi haittaa tuo vaaleus vaikka ehkä hieman kirkkaampi keltainen voisikin olla tosi kiva.

Syyskuu

Koulua on nyt ollut kaksi viikkoa ja vielä ainakin se on jännää ja kiinnostavaa ja täynnä hyviä tyyppejä. Tähän mennessä tosin on enimmäkseen vaan tutustuttu ja leikitty eikä ole ollut yhtään raskasta, että ehkä tämä tästä muuttuu :D Meidän kampus on tosi kaunis, vanhimmat rakennukset ovat satoja vuosia vanhoja ja kaikkialla on paljon erilaisia kasveja (tosin alan kohta varmaan vihaamaan niitä, kun pitää opetella mitä ne ovat latinaksi). On kuitenkin tosi mukava taas tehdä jotain muuta kuin olla kotona ja alakin tuntuu omalta heti alkuun, vaikkei vielä tosiaan hirveästi olla tehty.

Ennakko-oletuksista huolimatta kirppiksillä on ehtinyt käymään melkein yhtä hyvin kuin ennenkin, ainakin paristi viikossa. Tässä parin viikon sisällä on myös käyty parilla pihakirpparilla, tosin niistä löytyi yhteensä vain yksi asia.

Pihakirppislöytö on siis Aarikan peltipurkki. Yritin kirppistapahtumasta ostaa isompiakin purkkeja toisesta pöydästä, mutta kymppi likaisesta ja ruosteisesta purkista oli aivan liikaa, varsinkin kun juuri oli ostanut priiman kolmella eurolla. Omppualusia mulla oli jo yksi ennestään ja niiden mukana tuli tyhmä kiiltävä alusta, jossa on joku linna tai muu kaiverrettuna. Pitää varmaan keksiä siihen jotain tuunausta tai käydä viskaamassa lahjoituksena jonnekin. Finelin pienet kulhot on niin käteviä ja kyllähän kaikki alle vitosen sellaiset tuntuu lähtevän mukaan. Vihreä maksoi neljä euroa ja hetken päästä löytyi punainen kolmella eurolla.

Päätin joku aika sitten, että vaihtaisin meidän laseja noihin vanhoihin Riihimäkeläisiin, kun ne ovat kestävämpiä kuin ohuet kuviolliset. Ja sitten niitä ei enää löytynyt mistään, ainakaan sellaisia jotka olisi minua miellyttänyt. Näitä laseja löytyi jo pari ennestään. Se on kyllä käsittämätöntä, että kun päättää alkaa ostamaan jotain, mitä on ennen nähnyt koko ajan kirppiksillä, niin ne katoaa jonnekin. Tällä hetkellä olen etsinyt pientä ruusukuvioista kuppia täsmätarpeeseen eikä sellaista löydy, tai jos olisi sopiva, niin sillä on tassi, se on kallis tai pitäisi ostaa kuusi samanlaista.

Arabian kupissa on pieni halkeama, mutta en ole ennen tälläistä nähnytkään, niin lähti se mukaan. Pari päivää ennen kupin löytymistä olin saanut keittiöön uuden hyllyn kupeille (esittelyä seuraa pian!) ja pitihän sinne saada uutta täytettä. Alla oleva kangas löytyi Fidasta ja päätyy tilkuiksi uuteen tilkkutäkkiprojektiin, kunhan sen saisi joskus aloitettua. 

Vihreä on verho, oranssikeltainen liina, millainen mulla on ollut jo, mutta olen silpunnut sen. Keltamustat on kaksi verhoa (Vallilaa?), joista ajattelin olkkariin kappaa, mutta ei ne sovikaan siihen, päätyvät varmaan toinen kiertoon ja toinen makkarin verhoksi. Vaaleanpunainen oli tosi halpa lakanakankaan pala, ehkä siitä voisi tyynyliinoja tehdä.

Tampellan verho päätyi heti makkarin ikkunaan. Ensin verhopari tuntui tosi kalliilta ja en olisi tarvinnyt kuin toisen. En silti voinut vastustaa tätä ja loppujen lopuksi kävi hyvin, pääsin toisesta verhosta heti eroon ja sain siitä vähän vahingossa enemmän kuin maksoin itse kahdesta verhosta yhteensä.

Vein kirppikselle hirveen kasan epäsopivia retromekkoja ja pääsinkin melkein kaikista eroon. Sehän on aivan pätevä syy ostaa kahdessa päivässä seitsemän uutta mekkoa kirppikseltä, joista kaksi päätyy käyttöön ilman korjaamista, yhtä pitää vähän suurentaa, kahta kaventaa ja parista lyhentää helmaa. Yksi päätyy varmaan saksien alle, koska oli kyllä malliltaan hyvin kaukana siitä mitä voin pitää, mutta kangas on kaunista.

Mä oon varmaan ennenkin maininnut, etten tarvitsisi Koldin purkkeja enää ja voisin hyvin olla ostamatta niitä. Mutta kun ei mulla ollut vielä yhtään vaaleanpunaista. Alla näkyvä pyöreä liinakin mulla itseasiassa oli jo ennestään, tosin leikattuna hameeksi, niin nyt on ehjäkin versio taas :D

Tämän päivän ostokset oli kaikki samasta pöydästä ja maksoivat kympin. Nyt on keittiöön uusi kappa, liina (Tampellan kangasta) ja uusi pussilakana. Ja kaksi isohkoa kangaspalaa, jotka molemmat kuiskaili mulle, että tee meistä mekko. Oranssi haluaisi olla maksimekko, vaikka mä kuinka oon sille yrittänyt sanoa, etten mä osaa käyttää sellaisia, mutta pitää ehkä opetella.

Kissakin on alkanut oppimaan kissojen tavoille eli olemaan aina tiellä :D Ja repimään vessapaperia ja varastamaan ruokaa ja jahtaamaan varpaita ja kaikkia kivoja kissojen juttuja, joihin omistajilta ei missään nimessä mene hermot.

En tarvii mutta haluan

Tällä viikolla poikkeuksellisesti on tullut kannettua tavaraa kirpparille eikä sieltä pois. Eilen alkoi pöydän pito ja hirveä määrä tavaraa on jo sinne kannettu. Tänään siivosin vintin ja sisältä melkein kaikki kaapit on käyty jo läpi, enää kaksi yläkaappia ja vaatehuone. Vaatehuone on tietysti kaikkein pahin, vaatteet on jo käyty läpi aiemmin, mutta suurimman osan tilasta siellä tietysti vie kankaat ja niistäkin osa on varmasti sellaisia, joista voisi luopua.

Parastahan kirppispöydän pidossa on tietysti se, että saa käydä ainakin kerran päivässä kiertää kirppiksen, tosin näinä kahtena päivänä mitään ei ole tarttunut mukaan muuta kuin lisää hintalappuja :D

Kaikki seuraavat löydöt taitavatkin olla kaikki yhtä lukuunottamatta samalta kirppikseltä viime viikolta ja eiliseltä.

Pyyhkeitä, kaksi kylpypyyhettä ja viisi käsipyyhettä. Oranssikeltainen pyyhe mulla olikin jo, mutta se on vaan niin upea, että voihan niitä olla kaksikin. Vihreä pyyhe oli sen kanssa samassa nipussa ja on hieman tylsä, vaikka Tampellaa onkin.
Käsipyyhkeet olivat myös niputettu yhteen ja oikeasti olisin halunnut vaan nuo liikennemerkkipyyhkeet, jotka ovat aivan mahtavat, niissä on pitsireunatkin. Tosin sen kaksi euroa olisi maksanut noistakin, että ei se haittaa, että muut tulivat vähän kuin kaupanpäälle.

Pyyhkeiden lisäksihän mä tarvitsin ihan hirveästi lakanoita. No nyt ainakin hyvä syy kantaa kaikki rumat kirppikselle, että uudet mahtuu hyllyyn :D Nämäkin oli laitettu samaan nippuun ja taas olisin halunnut vain toisen eli tuon missä on vihreitä kukkia, tosin tässä on sama kuin pyyhkeissä, kaksi euroa olisin maksanut yksistään tuosta toisestakin.

Mä luulin, että mulla oli tälläinen aluslakana jo keltaisena, mistä olisi tullut vaaleanpunaisen pari, mutta ei mulla ollutkaan. Tyynyliinat samasta kankaasta kyllä löytyi vaaleanpunaisena ja keltaisena. Kuviollisia aluslakanoita mulla ei tosin hirveästi ole. Ennen ajattelin, että tulee liian levoton, jos nekin ovat kuviolliset, mutta väärässä olin, nykyään yksiväriset tuntuvat hyvin tylsiltä ja ankeilta.

Lasit kuuluvat taas "kun halvalla sain"-osastoon. Mä olin päättänyt, etten mä hirveästi osta enää näitä mehulaseja, kun ei ne kestä, vaikka ovatkin parhaita laseja ikinä. Kolme lasia maksoi vaan euron, että ehkä niiden hajoaminen ei sitten harmita ihan niin paljon.

Eilen löytyi mahtava vahakankainen essu kolmella eurolla, löytyispä joskus vahakankainen vanha liinakin, siihen asti silittelen essua, mitä en kuitenkaan ikinä muista laittaa päälle ennen kuin olen ihan likainen.
Lumimarjan (vai mikä tuulenpesä tämän kuvion oikea nimi nyt olikaan) näkeminen aiheutti pientä ryntäämistä ja hintalappu sitten voitontanssia. Olisin ollut iloinen pelkästään kattilan näkemisestä, kun en ole ikinä nähnyt tällä kuviolla mitään livenä ja tämä on yksi suosikeistani. Kärsinythän kattila on, sisällä on pari rikkoa ja pohjan läheltä punainen väri on alkanut kulua, mutta en mä mitään käyttökuntoisella tekisikään, mulla on tarpeeksi kattiloita kokkaamiseen. Kattila maksoi huimat kaksi euroa ja kuljetin sitä koko loppureissun tiiviisti kädessäni ettei kukaan vaan vie sitä minulta :D
Tämä on taas tätä asioiden kasaantumista, viime aikoina on tuntunut löytyvän hirveästi kuviollista emalia ja mikä parasta: halvalla!

Mä onnistuin hieman vahingossa lahjoittamaan meidän nojatuolin pois viime kuun lopussa. Se meni kyllä siskolle ja olin sen sille luvannutkin, mutta ajankohta tuli yllättäin. Kirppikseltä löytyi sitten lepakkotuoli väliaikaiseksi ratkaisuksi muutama viikko sitten. Mustavalkoinen päällinen ei ole yhtään meidän näköinen ja siinä oli iso tahrakin. Kuva on luokattoman huono, kun otin sen nopeasti siinä vaiheessa, kun olin jo kiinnittämässä uutta kangasta sen päälle. Kokonaan uutta päällistä en uskaltanut ommella, kun en tiennyt mikä kangas olisi tarpeeksi vahvaa, niinpä jätin vanhan alle.

Ja nyt tuoli sopii loistavasti meille. Kangas on pitkään kaapissa odottanut tarkoitustaan ja nyt sekin pääsi esille. Tuoli on nyt niin nätti, että voin ehkä hetkeksi unohtaa sen, että se on ihan kamalan epämukava :D Mutta olkoot nyt siihen asti, kunnes löytyy uusi. Sohvakin halutaan vaihtaa, mutta oikeaa ei ole tullut vastaan vielä, koska tottakai haluamme jonkun 70-lukuisen tai vanhemman eikä mustaa.