Syyskuu

Koulua on nyt ollut kaksi viikkoa ja vielä ainakin se on jännää ja kiinnostavaa ja täynnä hyviä tyyppejä. Tähän mennessä tosin on enimmäkseen vaan tutustuttu ja leikitty eikä ole ollut yhtään raskasta, että ehkä tämä tästä muuttuu :D Meidän kampus on tosi kaunis, vanhimmat rakennukset ovat satoja vuosia vanhoja ja kaikkialla on paljon erilaisia kasveja (tosin alan kohta varmaan vihaamaan niitä, kun pitää opetella mitä ne ovat latinaksi). On kuitenkin tosi mukava taas tehdä jotain muuta kuin olla kotona ja alakin tuntuu omalta heti alkuun, vaikkei vielä tosiaan hirveästi olla tehty.

Ennakko-oletuksista huolimatta kirppiksillä on ehtinyt käymään melkein yhtä hyvin kuin ennenkin, ainakin paristi viikossa. Tässä parin viikon sisällä on myös käyty parilla pihakirpparilla, tosin niistä löytyi yhteensä vain yksi asia.

Pihakirppislöytö on siis Aarikan peltipurkki. Yritin kirppistapahtumasta ostaa isompiakin purkkeja toisesta pöydästä, mutta kymppi likaisesta ja ruosteisesta purkista oli aivan liikaa, varsinkin kun juuri oli ostanut priiman kolmella eurolla. Omppualusia mulla oli jo yksi ennestään ja niiden mukana tuli tyhmä kiiltävä alusta, jossa on joku linna tai muu kaiverrettuna. Pitää varmaan keksiä siihen jotain tuunausta tai käydä viskaamassa lahjoituksena jonnekin. Finelin pienet kulhot on niin käteviä ja kyllähän kaikki alle vitosen sellaiset tuntuu lähtevän mukaan. Vihreä maksoi neljä euroa ja hetken päästä löytyi punainen kolmella eurolla.

Päätin joku aika sitten, että vaihtaisin meidän laseja noihin vanhoihin Riihimäkeläisiin, kun ne ovat kestävämpiä kuin ohuet kuviolliset. Ja sitten niitä ei enää löytynyt mistään, ainakaan sellaisia jotka olisi minua miellyttänyt. Näitä laseja löytyi jo pari ennestään. Se on kyllä käsittämätöntä, että kun päättää alkaa ostamaan jotain, mitä on ennen nähnyt koko ajan kirppiksillä, niin ne katoaa jonnekin. Tällä hetkellä olen etsinyt pientä ruusukuvioista kuppia täsmätarpeeseen eikä sellaista löydy, tai jos olisi sopiva, niin sillä on tassi, se on kallis tai pitäisi ostaa kuusi samanlaista.

Arabian kupissa on pieni halkeama, mutta en ole ennen tälläistä nähnytkään, niin lähti se mukaan. Pari päivää ennen kupin löytymistä olin saanut keittiöön uuden hyllyn kupeille (esittelyä seuraa pian!) ja pitihän sinne saada uutta täytettä. Alla oleva kangas löytyi Fidasta ja päätyy tilkuiksi uuteen tilkkutäkkiprojektiin, kunhan sen saisi joskus aloitettua. 

Vihreä on verho, oranssikeltainen liina, millainen mulla on ollut jo, mutta olen silpunnut sen. Keltamustat on kaksi verhoa (Vallilaa?), joista ajattelin olkkariin kappaa, mutta ei ne sovikaan siihen, päätyvät varmaan toinen kiertoon ja toinen makkarin verhoksi. Vaaleanpunainen oli tosi halpa lakanakankaan pala, ehkä siitä voisi tyynyliinoja tehdä.

Tampellan verho päätyi heti makkarin ikkunaan. Ensin verhopari tuntui tosi kalliilta ja en olisi tarvinnyt kuin toisen. En silti voinut vastustaa tätä ja loppujen lopuksi kävi hyvin, pääsin toisesta verhosta heti eroon ja sain siitä vähän vahingossa enemmän kuin maksoin itse kahdesta verhosta yhteensä.

Vein kirppikselle hirveen kasan epäsopivia retromekkoja ja pääsinkin melkein kaikista eroon. Sehän on aivan pätevä syy ostaa kahdessa päivässä seitsemän uutta mekkoa kirppikseltä, joista kaksi päätyy käyttöön ilman korjaamista, yhtä pitää vähän suurentaa, kahta kaventaa ja parista lyhentää helmaa. Yksi päätyy varmaan saksien alle, koska oli kyllä malliltaan hyvin kaukana siitä mitä voin pitää, mutta kangas on kaunista.

Mä oon varmaan ennenkin maininnut, etten tarvitsisi Koldin purkkeja enää ja voisin hyvin olla ostamatta niitä. Mutta kun ei mulla ollut vielä yhtään vaaleanpunaista. Alla näkyvä pyöreä liinakin mulla itseasiassa oli jo ennestään, tosin leikattuna hameeksi, niin nyt on ehjäkin versio taas :D

Tämän päivän ostokset oli kaikki samasta pöydästä ja maksoivat kympin. Nyt on keittiöön uusi kappa, liina (Tampellan kangasta) ja uusi pussilakana. Ja kaksi isohkoa kangaspalaa, jotka molemmat kuiskaili mulle, että tee meistä mekko. Oranssi haluaisi olla maksimekko, vaikka mä kuinka oon sille yrittänyt sanoa, etten mä osaa käyttää sellaisia, mutta pitää ehkä opetella.

Kissakin on alkanut oppimaan kissojen tavoille eli olemaan aina tiellä :D Ja repimään vessapaperia ja varastamaan ruokaa ja jahtaamaan varpaita ja kaikkia kivoja kissojen juttuja, joihin omistajilta ei missään nimessä mene hermot.

Norris

En ois ikinä uskonut, että olisin taas kirjoittamassa taas samasta asiasta, mutta keskiviikkona meistä tuli taas vain yhden kissan omistajia.

Norris alkoi viime tiistaina kuulostaa hieman kipeältä ja koska vointi ei parantunut, soitin sitten hädissäni keskiviikkona eläinlääkäriaikaa. Eläinlääkäriin mennessä ei käynyt oikeastaan edes mielessä, että sieltä ei palattaisi kissan kanssa.

Tutkimuksissa selvisi, että Norriksen äänihuulet olivat turvonneet melkein umpeen ja sen takia kissa hengitti niin vaikeasti. Vaihtoehtoja oli kaksi, kasvain tai tulehdus. En halunnut ottaa keuhkokuvia, koska niistä ei olisi ollut mitään apua vaan kokeiltiin lääkkeitä, jos ne olisivat auttaneet, kyseessä olisi ollut vain tulehdus.

Norris jäi lääkäriin lääkittäväksi ja minä lähdin kotiin. Kissa oli tarkoitus hakea kahden tunnin päästä, mutta ei kulunut edes puolta tuntia, kun lääkäri soitti, että ei auta, kissan olo on niin kurja, että on paras päästä se menemään eikä aikaa ollut edes sille, että olisin ehtinyt paikalle hyvästelemään.
Myöhemmin käytiin sitten hakemassa kissa ja hautaamassa se appivanhempien pihaan Miscan viereen.

Norris olisi täyttänyt syksyllä kahdeksan, ettei se ollut edes vielä hirveän vanha ja olin odottanut vielä useampaa yhteistä vuotta, mutta eipä ne kasvaimet ikää katso. Vaikka eihän se kasvain ihan varma ole, mutta todennäköisin syy nyt kuitenkin. Se tietysti hämää, että kissa ei suuremmin oireillut aikaisemmin ja jos jotain merkkejä olikin nähtävillä, pistin sen sen piikkiin, että meillä on uusi pentu ja se vaikuttaa kissan käytökseen.

Norris tosin muutenkin oli mun nössö kissa. Se ei oikeastaan tykännyt ihmisistä, paitsi minusta ja munkin seura kelpasi enimmäkseen silloin, kun menin nukkumaan, silloin se tuli hetkeksi kainaloon paijattavaksi. Usein se kävi vaan näyttäytymässä ihmisille, jos niitä oli kylässä eikä tykännyt olla kuvissa ollenkaan (yllättävän monta hyvää kuvaa löysin silti, tosin enemmän niitä, missä kissa on vaan musta läiskä jossain).

Norris tuli mulle kaverin äidiltä. Sen kissa oli tehnyt kaksi pentuetta melkein peräkkäin ja toisille pennuille ei millään meinannut löytyä kotia. Mä otin sitten toisen jäljellä olevista pennuista ja löysin toisellekin kodin. Ja Norris oli ehdottomasti se, minkä pennuista halusinkin. Vähän reppana, mutta tuli heti tekemään tuttavuutta. Kaikki eivät ehkä ikinä ymmärtäneet, kuinka hieno kissa Norris oli, mutta se ei ollut ehkä niiden vika vaan oikeastaan sen, etteivät ne hirveästi kissaa päässeet näkemään, kun se halusi ennemmin nukkua jossain piilossa.

Hyvää matkaa karvakaveri <3 Olet rakas.

Juhannus ja perheenlisäystä

Juhannuksena oltiin appivanhempien mökillä koko viikonloppu. Reissu oli kiva, sää hieman vaihteleva, mutta enimmäkseen hyvä ja lämpimämpi kuin vuosi sitten. Loistava sää lennättää leijaa ja ukkonenkin meni aina vaan ohi.

Mökistä en hirveästi ymmärtänyt ottaa kuvia, se on aika söpö ja pieni ja vanha. Siellä on sellaiset vanhat puiset keittiökalusteet, jotka ois kotiinkin kivat. Ja paljon ilmeisesti edellisten omistajien jättämää emalia ja muuta. Lehvä-kasari mun on pitänyt kitistä itselleni jo monta kertaa, mutten ole muistanut.

Kesän huomaa selkeästi siitä, että on koko ajan kiire ja kirppiksillä ei ole ehtinyt pyöriä ihan entiseen tahtiin. Jotain löytöjä on sentään tullut tehtyä.

Ennen juhannusta toteutui taas yksi pitkäaikainen haave. Tietysti sitä löytää kaikkein isoimmat asiat aina kun on pyörällä liikenteessä lapsen kanssa. Ohikulkijoita saattoi tulla hieman huvittuneita katseita, kun yritin pyöräillä pyykkikorin kanssa kotiin, mutta loppujen lopuksi se onnistui yllättävän hyvin :D
Sarviksen pyykkikori on tosiaan ollut haaveissa pitkään ja jos niitä on kirppiksellä näkynyt, ne ovat olleet omassa käytössä, eli ei myynnissä. Vihreä sellainen pehmemuovinen versio on hieman kärsineessä kunnossa, mutta käyttökelpoinen vielä kuitenkin. Euron maksanut kori päätyi lasten huoneeseen säilyttämään leluja.

Biltonsin syvät lautaset löytyivät samalla reissulla ja selvisivät ihme kyllä myös pyöräilyn ehjänä, vaikka välillä vähän pelottikin, kun kassi kolisi pyörää vasten. Nämä maksoivat yhteensä 0,50e ja nyt mulla on viimein muutamalle rumalle kulholle korvaaja ja voin hankkiutua niistä entisistä eroon.

Finelin kattila maksoi 2e ja on periaatteessa sellaisessa kunnossa, että perunoita voisi keitellä, mutta kukkaruukuksi tämän kuitenkin ostin. Koldin purkin piti mahtua pinoon muiden samanlaisten kanssa, mutta kotona totesin, että ei, pino olikin jo täysi. Purkki löytyi Fidasta parilla eurolla, vaikka yleensä sielllä on hinnoiteltu nämäkin paljon kovemmin. Olipa sinne ilmestynyt erillinen vintage-puolikin, et ehkä ne sen takia voi sitten nostaa hintoja entisestään :D Mä en periaatteessa kyllä tykkää tuollaisista osastoista, kivempi on etsiä aarteita muiden romujen seasta kuin katsoa suoraan yhdestä paikkaa, mihin ne on kerätty valmiiksi.
Alla oleva kangas on aikuisten koon pussari ja käyttämätön sellainen. Nämä käyttämättömät on aina vähän sellaisia, että raaskiiko sitä edes ottaa käyttöön vai käyttäisikö kankaan johonkin muuhun.

Tämä seuraava asiakin on periaatteessa ehkä kirppislöytö, mutta ei niin perinteinen. Bongasin viime viikon torstaina ilmoituksen paikallisesta fb-ryhmästä, että pitäisi äkkiä löytää kahdelle kissanpennulle koti ja jotenkin sitten onnistuin heti naputtelemaan vastauksen, et mulle yksi. Olin mä tässä hieman katsellut pentuja, koska yhden kissan talous on ollut omituinen ja on säälittänyt jättää Norris yksin kotiin.

Poikana tämä ihana söpöys meille kaupattiin, mutta ihan en nyt ole varma asiasta. Nimettiin se Hordakiksi. Ihana ja söpö se on, myös ihan hirveen rasittava, kun kaikkein kivointa olisi leikkiä hyppimällä niskaan ja näppäimistölle ja yöllä saalistaa varpaat ja muut. Vanhempi kissakin alkaa jo pikkuhiljaa hyväksymään sen ja on lopettanut murisemisen. Sekään ei tosin tykkää siitä, että pieni kaveri yrittää koko ajan hyppiä päälle :D