Pilviä ja hopeinen nainen

Kehitin tässä teoriaa siitä, että kuinka löytöjen määrä vähenee, kun käy kirppiksillä vähemmän. Onhan se tietysti niinkin, mutta mä syytän silti syksyä. Toissaviikolla oli syysloma ja silloin kierrettiin kirppiksiä Lahdessa ja Varkaudessa. Enkä mä löytänyt mitään. Yhden täkin melkein ostin, mutta pidin pintani ja tunsin suurta riemua siitä, etten sortunut (ja sitten seuraavana päivänä ostin täkin täältä Hämeenlinnasta, hups!)

Täkkipino alkaa tosiaan olla jo aika valtava eikä kuvassa edes näy tai ole kaikki täkit. Päällimmäinen täkki on siis uusi, ihanan muhkea ja maksoi taas sen vitosen, minkä mä yleensä täkeistä olenkin maksanut.

Kellokokoelma sen sijaan taas kasvaa hitaasti. Kuparinen kello on siis uusi. Se ei uskottavasti ole kovin vanha, koska valmistusmaana lukee Saksa, mutta kivasti se on kulunut ja sopii joukkoon.

Mä en ole ihan hirveästi tykännyt noista pullukkapannuista, mutta tätä mä en voinut vastustaa. Mä en tiedä kuinka hyvin se kuvasta selviää, mutta se on ihan mini, mahtuu kämmenelle ja sisään mahtuu neljä desiä. Maksoi se jopa vitosen, mutta hirveen pitkään en harkinnut, että tarviinko mä oikeasti näin pientä ja söpöä pannua. Kupit ja tarjotin löytyivät taas ihan pikkurahalla, yhteensä niihin meni 60 senttiä :D
Alla näkyvä kangas on parin euron pöytäliina, jolle ei tietenkään ole sopivaa pöytää. Hametta siitä suunnittelin, kunhan saan ompelupinoa vähän pienemmäksi.

Lasinaluskokoelma ja muovieläimetkin ovat päässeet lisääntymään. GWS:n kolme alusta maksoi euron verran ja päätyivät laatikkoon odottamaan, että löydän lisää alusia ja voin laittaa niitä seinälle.
Muovieläimet tulivat nettikirppiksen kautta. En edes muista koska olisin ostanut fb:n kautta jotain, mutta nyt löytyi sopivaan hintaan hyväkuntoisia kavereita.

Edellisessä päivityksessä oli yksinäinen pilvikuppi ja nyt niitä on näin paljon! Tämä oli todellinen oikeaan aikaan oikeassa paikassa tapaus. Kiertelin kirppistä ja siinä pöytää täytettiin, yhdessä laatikossa näkyi hirveä kasa näitä kuppeja, mutta niissä ei ollut hintaa. Hetken aikaa odottelin, että niihin tulisi hinta, mutta sitten kun siinä vaan kesti, niin kävin kysymässä. Kuusi kuppia, kuusi tassia, kuusi pullalautasta, kermakko ja tarjoilulautanen. Kymmenen euroa!
Tarjoilulautasessa on vikaa ja yhdessä kupissa, mutta muuten kunto on loistava. Mies tosin jo onnistui hajoittamaan yhden kupin, onneks juuri sen viallisen. Vika oli kyllä osaksi minunkin, olin laittanut ne vähän huonoon paikkaan. Uskomaton tuuri, mä olisin ollut valmis maksamaan kympin jo pelkästään noista pullalautasista ja sen mä olisinkin neuvotellut ja tingannut, jos myyjä olisi pyytänyt paljon enemmän. Ehdin jo säikähtää, että nyt se pyytää monta kymppiä ja käteinen loppuu, kun sanoi myyvänsä kahden kuppiparin hinnalla ja mä oon tottunut, että kuppipari on enemmän kuin vitosen.

Tämä ei esineenä ole vanha, kuten mun ostokset yleensä, mutta rakkautta ensisilmäyksellä. Mä olen haaveillut jonkunlaisesta mallinukesta pitkään ja sitten melkein menin tämän ohi. Se oli pöydällä jotenkin niin korkea, etten ensin rekisteröinyt sitä näkökenttääni. Mun uusi nainen maksoi vitosen. Jalassa sillä on tuollainen tyhmä tuotemerkkitarra, mutta ehkä mä liimaan siihen päälle paljetteja tai glitteriä.

Olin ajatellut naista tuon keltaisen lipaston päälle, koska se on ollut kovin tyhjä, mutta mies sai idean, että ehdottomasti seinälle. Ja siinä oli sille juuri sopiva kolo ja kyllä mäkin myönnän, että se näyttää tyylikkäämmältä siinä kuin pöydällä eikä ole riskiä, että kissa tai lapset kaataa sen ja se menee rikki. Jos tää sama ois jossain hienossa ja tyylikkäässä mustavalkoisessa kodissa, jossa ois kalliinnäköinen sisustus, niin sehän menis ihan hienosta ja kalliista desing/taide-esineestä, mutta meillä sitä ei tietenkään kukaan usko sellaiseksi :D

Viimeinkin

Joidenkin asioiden metsästäminen tuntuu loputtomalta, mutta on sitten hienointa ikinä, kun kaivattu asia löytyy. Meille on tarvittu uutta jalkalamppua olkkariin ainakin vuoden, ehkä jo parin verran. Eihän entisessä tietysti mitään vikaa ollut, muuta kuin että se ei sopinut meille. Mä olisin tässä välissä kelpuuttanut jo noin kymmenen lamppua, mutta mikään niistä ei kelvannut miehelle. Sen mielestä pitää olla pyöreät kuvut ja mikään muu ei käynyt. Pyöreäkupuisista pyydetään aina vaan niin hirveästi eikä niitä edes näy niin usein. Muutama yksilö on tullut vastaan, mutta yli viittäkymppiä ei viitsi maksaa lampusta, joka on väärän värinen.

Meidän piti mennä viime sunnuntaina huutokauppaan tähän lähelle. Siellä olisi ollut itse huutokauppakeisari ja siellä myytiin vanhan koulun kalusteita ja mm opetustauluja. Ei sitten menty, kun mies ei jaksanut herätä. Sen sijaan minä lähdin sitten kiertämään tämän kesän viimeistä parkkikirppistä.

Siellä myytiin punaista lamppua väärän mallisilla kuvuilla kympillä ja mietin, että olisin sen ostanut tilapäisratkaisuksi, koska se oli halpa ja musta kiva. Juttelin myyjällekin, että pyöreä me oikeasti haluttaisiin ja hän kertoi myyneensä hetki sitten keltaisen pyöreän 75 eurolla ja että ovat haluttua tavaraa.
Yritin sitten soittaa miehelle kuitenkin vielä mielipidettä lampusta ja kävelin kirppistä eteenpäin. Ja siinä se sitten oli. Keltainen pyöreä kupuinen lamppu.

Ihan se ei ollut ilmainen, mutta kuitenkin sen rajan alle, mitä olin ajatellut maksavani lampusta. Myyjä pyysi kolmeakymppiä ja sain siitä vielä kolme euroa tingittyä. Muutama naarmu siinä on, mutta muuten tosi siistikuntoinen lamppu ja lattialle tuleva jalalla painettava katkaisin on tosi kätevä. Mä oon edelleen ihan fiiliksissä kun nään lampun olkkarissa, kannatti odottaa sitä oikeaa.

Parkkikirppikseltä ei löytynyt muuta, tosin keskittyminenkin oli vähän huonoa lampun löytymisen jälkeen, kun halusin viedä sen vaan kotiin paikalleen. Mutta muuten kirppiksiltä on pari asiaa tarttunut mukaan.

Hieman kärsinyt ompputarjotin 2e ja Finelin kippo saman verran. Finel pääsi kissan vesikupiksi. Olen tässä yrittänyt etsiä kissalle kauniimpia ruoka-astioita, mutta sopivia ei ole sattunut eteen. Tämä on täydellinen vesikuppi, kun on sen verran painava, ettei sitä ihan heti potkaise liikkeelle ohikulkiessa. Entinen muovinen läikkyi aina pitkin lattioita.

Peltinen kukkapurkki maksoi 4 euroa ja on aika naarmuinen. On kuitenkin halvin tälläinen, mihin olen törmännyt, vaikka kyllä näitä aina välillä kirppiksillä näkee. Kahvia tässä on tietääkseni ennen myyty ja kaunishan se on. Vähän mulla on aina ollut ristiriitaiset ajatukset tätä purkkia kohtaan, jotenkin se on liian levoton tai joku siinä sattuu silmään.
Kukallinen Plastex maksoi kaksi euroa ja tälläistä en ole ennen nähnytkään. Muovipurkkeja alkaa olla jo aikamoinen määrä ja kun käyttöön niitä oikeastaan ostan, niin pikkuhiljaa alkaa olla vaikeuksia keksiä sisältöä niille, mutta ehkä tällekin purkille löytyy käyttöä.

Nyt alan toivomaan, että seuraavatkin asiat löydettävien listalta tulisi vastaan. Mä olen viime viikkoina pöyritellyt noin viittäkytä ruusullista kahvikuppia kirppiksillä ja kaikissa niissä on joku vika. Mä olen kehittänyt päässäni jonkun mahdottoman haavekuvan juuri oikeasta kupista ja mikään ei kelpaa mulle :D

Keittiö

Sain viimein keittiöön lisää kaivattua hyllytilaa ja siitä innostuneena ajattelin jakaa teille suuren määrän kuvia meidän keittiöstä (tarviiko kertoa erikseen, että se on mun suosikkihuone meillä kotona :D).

Appiukko rakensi ja maalasi hyllyt ja mies laittoi seinälle. Mun tehtävä oli täyttää hyllyt ja siirrellä tavaroita ympäriinsä ja kokeilla erilaisia yhdistelmiä. Vieläkään en ole ihan täysin tyytyväinen esillä oleviin tavaroihin, mutta tyhjääkään en halunnut hirveästi jättää. Tilaa niissä on kuitenkin vielä, jos/kun löytyy lisää uusia aarteita. Seinälle jäi vielä tilaa ripustaa jotain, kunhan keksii että mitä. Kello sinne ainakin pitäisi tulla, kun nykyinen ei enää sovi sinne mihinkään järkevään kohtaan ja roikkuu nyt hölmösti verholistasta.

Tulevaisuudessa muovipurkit lähtee tuolta ylhäältä ja siellä olisi vain peltiä. Finelin kulhot oli alunperinkin suunniteltu tuolle hyllylly, mutta jotenkin ne näyttävät aivan liian tyylikkäiltä tuossa ja sotivat kokonaisuutta vastaan jotenkin.

Maustehylly löytyi vintiltä ja maalasin sen oranssiksi. Leivinjauhepurkki on täydellinen piilottamaan hammastikut, jotka omasta rasiastaan kaatuivat aina ja levisivät ympäri lattiaa. Ei enää, minä voitin tämän erän.

Tarjottimiin liimasin ripustusjutut (kuumaliimalla, niin ne irtoaa sitten nätisti, jos haluaa ne pois). Leijona meni tietysti vinoon enkä ole vielä muistanut korjata sitä.

 Tälläinen keittiö meillä tällä hetkellä,mutta enköhän mä kohta keksi sinne taas jotain uutta. Valkoiset kaapit ahdistaa edelleen, mutta eiköhän me joskus saada niille jotain tehtyä. Mies haluaisi myös maalata seinät, koska ne ovat kuulemma liian vaaleat. Tosin keittiössä on muuten niin paljon kaikkea värikästä, että itseä ei hirveästi haittaa tuo vaaleus vaikka ehkä hieman kirkkaampi keltainen voisikin olla tosi kiva.

Ilmaista

Kun löytää halvalla jotain mieluisaa, on se aina hienoa. Sitä parempaa on vielä löytää ilmaiseksi jotain mieluisaa ja kauan etsittyä.

Viikon sisään ilmaisia löytöjä on tullut useampi, osa facebookin kautta ja osa roskiksesta. Meidän talossa joku ilmeisesti siivoaa, kun roskis oli puolillaan ehjää, käyttökelpoista, siistiä ja hyvää tavaraa. Kaikkea mä en jaksanut sieltä mukananani kantaa, vaikka mieli olisikin tehnyt viedä ne Fidaan tai jonnekin. Ehjän tavaran päätyminen on kaatopaikalle on yksi asioista, joka ärsyttää mua eniten. Itse kuitenkin yrittää käyttää aina kaiken loppuun (tai laittaa kirppikselle yms) ja sitten vielä uusiokäyttää ja kierrättää sitten asianmukaisesti.

Taulut löytyivät tosiaan roskiksesta, kaksi takana olevaa päätyy kehyksiksi, koska kuvat eivät miellytä, mutta keskimmäinen taulu päätyy tuollaisenaan seinälle. Se on piirustus vuodelta -45. Takana on teksti, jossa kerrotaan, että joku on saanut sen nimipäivälahjaksi vappuna -49. Taululle on paikkakin valmiina, mutta kukaan ei ole ehtinyt lyömään sille naulaa.

Roskista löytyi myös koreja. Kuvasta poiketen neljä, mutta neljäs päätyi jo melkein heti käyttöön enkä jaksanut kaivaa sitä enää kuvaan. Kuvaamatta jäi myös panhuilu, mistä tuli heti esikoisen suosikki. Hirveästi se ei siitä ääntä saa aikaiseksi, mutta ehkä se on ihan hyvä :D

Fb:n annetaan palstalta tarttui mukaan pussillinen kankaita. Oikeasti halusin vain violetin ja sinisen, ne ovat sellaista kangasta, mistä aika moni vanha mekko on. Ja mekoiksi ne päätyvätkin, kunhan saan sopivan kaavan. Itseasiassa kaavakin on jo valittu, kunhan vaan löydän oikean lehden ja nään, että muistinko sen kaavan olevan oikeanlainen.

Facebookin kautta on tämäkin löytö. Mä olen kaivannut pari vuotta vanhaa senkkiä, jossain vaiheessa itseasiassa kolmea, mutta määrä väheni yhteen. Paikka ei ollut tämä, mihin senkin piti tulla, mutta koska tämä oli isompi kuin mä olin ajatellut, niin piti vähän siirrellä huonekaluja. Oikeastihan tämä on kirjahylly, mutta hyllyosat päätyivät kellariin odottamaan, jos niille olisi joskus käyttöä.

Senkki on ehjä ja tukeva, pinnassa on vähän naarmuja, mutta ei nekään näy kuin ihan lähelle. Se on täydellinen ja ihana ja sopii meille loistavasti. En ymmärrä miten joku raaski luopua tuosta ja vielä ilmaiseksi. Pääsihän siitä tietysti nopeasti eroon näin :D

Avainkin oli tallessa ja vielä kauniskin. Lukossa sitä en kyllä uskalla pitää, koska lapset sen siitä hävittäisivät kuitenkin.

En tarvii mutta haluan

Tällä viikolla poikkeuksellisesti on tullut kannettua tavaraa kirpparille eikä sieltä pois. Eilen alkoi pöydän pito ja hirveä määrä tavaraa on jo sinne kannettu. Tänään siivosin vintin ja sisältä melkein kaikki kaapit on käyty jo läpi, enää kaksi yläkaappia ja vaatehuone. Vaatehuone on tietysti kaikkein pahin, vaatteet on jo käyty läpi aiemmin, mutta suurimman osan tilasta siellä tietysti vie kankaat ja niistäkin osa on varmasti sellaisia, joista voisi luopua.

Parastahan kirppispöydän pidossa on tietysti se, että saa käydä ainakin kerran päivässä kiertää kirppiksen, tosin näinä kahtena päivänä mitään ei ole tarttunut mukaan muuta kuin lisää hintalappuja :D

Kaikki seuraavat löydöt taitavatkin olla kaikki yhtä lukuunottamatta samalta kirppikseltä viime viikolta ja eiliseltä.

Pyyhkeitä, kaksi kylpypyyhettä ja viisi käsipyyhettä. Oranssikeltainen pyyhe mulla olikin jo, mutta se on vaan niin upea, että voihan niitä olla kaksikin. Vihreä pyyhe oli sen kanssa samassa nipussa ja on hieman tylsä, vaikka Tampellaa onkin.
Käsipyyhkeet olivat myös niputettu yhteen ja oikeasti olisin halunnut vaan nuo liikennemerkkipyyhkeet, jotka ovat aivan mahtavat, niissä on pitsireunatkin. Tosin sen kaksi euroa olisi maksanut noistakin, että ei se haittaa, että muut tulivat vähän kuin kaupanpäälle.

Pyyhkeiden lisäksihän mä tarvitsin ihan hirveästi lakanoita. No nyt ainakin hyvä syy kantaa kaikki rumat kirppikselle, että uudet mahtuu hyllyyn :D Nämäkin oli laitettu samaan nippuun ja taas olisin halunnut vain toisen eli tuon missä on vihreitä kukkia, tosin tässä on sama kuin pyyhkeissä, kaksi euroa olisin maksanut yksistään tuosta toisestakin.

Mä luulin, että mulla oli tälläinen aluslakana jo keltaisena, mistä olisi tullut vaaleanpunaisen pari, mutta ei mulla ollutkaan. Tyynyliinat samasta kankaasta kyllä löytyi vaaleanpunaisena ja keltaisena. Kuviollisia aluslakanoita mulla ei tosin hirveästi ole. Ennen ajattelin, että tulee liian levoton, jos nekin ovat kuviolliset, mutta väärässä olin, nykyään yksiväriset tuntuvat hyvin tylsiltä ja ankeilta.

Lasit kuuluvat taas "kun halvalla sain"-osastoon. Mä olin päättänyt, etten mä hirveästi osta enää näitä mehulaseja, kun ei ne kestä, vaikka ovatkin parhaita laseja ikinä. Kolme lasia maksoi vaan euron, että ehkä niiden hajoaminen ei sitten harmita ihan niin paljon.

Eilen löytyi mahtava vahakankainen essu kolmella eurolla, löytyispä joskus vahakankainen vanha liinakin, siihen asti silittelen essua, mitä en kuitenkaan ikinä muista laittaa päälle ennen kuin olen ihan likainen.
Lumimarjan (vai mikä tuulenpesä tämän kuvion oikea nimi nyt olikaan) näkeminen aiheutti pientä ryntäämistä ja hintalappu sitten voitontanssia. Olisin ollut iloinen pelkästään kattilan näkemisestä, kun en ole ikinä nähnyt tällä kuviolla mitään livenä ja tämä on yksi suosikeistani. Kärsinythän kattila on, sisällä on pari rikkoa ja pohjan läheltä punainen väri on alkanut kulua, mutta en mä mitään käyttökuntoisella tekisikään, mulla on tarpeeksi kattiloita kokkaamiseen. Kattila maksoi huimat kaksi euroa ja kuljetin sitä koko loppureissun tiiviisti kädessäni ettei kukaan vaan vie sitä minulta :D
Tämä on taas tätä asioiden kasaantumista, viime aikoina on tuntunut löytyvän hirveästi kuviollista emalia ja mikä parasta: halvalla!

Mä onnistuin hieman vahingossa lahjoittamaan meidän nojatuolin pois viime kuun lopussa. Se meni kyllä siskolle ja olin sen sille luvannutkin, mutta ajankohta tuli yllättäin. Kirppikseltä löytyi sitten lepakkotuoli väliaikaiseksi ratkaisuksi muutama viikko sitten. Mustavalkoinen päällinen ei ole yhtään meidän näköinen ja siinä oli iso tahrakin. Kuva on luokattoman huono, kun otin sen nopeasti siinä vaiheessa, kun olin jo kiinnittämässä uutta kangasta sen päälle. Kokonaan uutta päällistä en uskaltanut ommella, kun en tiennyt mikä kangas olisi tarpeeksi vahvaa, niinpä jätin vanhan alle.

Ja nyt tuoli sopii loistavasti meille. Kangas on pitkään kaapissa odottanut tarkoitustaan ja nyt sekin pääsi esille. Tuoli on nyt niin nätti, että voin ehkä hetkeksi unohtaa sen, että se on ihan kamalan epämukava :D Mutta olkoot nyt siihen asti, kunnes löytyy uusi. Sohvakin halutaan vaihtaa, mutta oikeaa ei ole tullut vastaan vielä, koska tottakai haluamme jonkun 70-lukuisen tai vanhemman eikä mustaa.

Tuuriton siivouspäivä ja muita ostoksia

Lauantaina oli siivouspäivä, jota oltiin esikoisen kanssa odotettu innolla. Aamulla sää oli kurja, mutta aika äkkiä se siitä parani. Huomasi kyllä, että osa myyjistä oli jäänyt kotiin sään takia. Jaksettiin kiertää noin kymmenen paikkaa, joissa suurimmassa osassa oli useampi piha ja myyjä. Löydöt jäivät aika laihanlaisiksi, itselleni en löytänyt mitään, ainut asia mikä edes vähän kiinnosta oli pieni punainen Aarikan riemuraita, mutta koska en oikeasti kerää niitä, en sitten ollut valmis maksamaan pyydettyä hintaa, vaikkei se mikään ylihinnoiteltu ollutkaan.

Tyhjin käsin ei sentään poistuttu vaan muksuille löytyi useampi hieno lelu. Sellaisiakin, mitkä on myös vanhempien mielestä hienoja. Ysäriltä peräisin oleva Ghostbusters-auto, josta lähtee ääntä ja valot syttyy oli koko perheen mielestä hienoin löytö, pienin rakastaa kaikkea mikä pitää ääntä ja mies haluaisi tämän hyllyyn koristeeksi, mutta päätyi nyt toistaiseksi ainakin vielä leikkeihin.

Tavallisilta kirppareilta ei sentään ole tarvinnut poistua tyhjinkäsin. Sunnuntaina lähdin liikkeelle sillä ajatuksella, että nyt on kyllä pakko löytyä jotain, kun ei edellisenä päivänä löytynyt, mikä yleensä kyllä päättyy kans pettymykseen, mutta ei nyt.

Oranssi Kold löytyi jo perjantaina kierrätyksestä eurolla. Muoviselle ruukunsuojukselle mulla ei sinäänsä ollut tarvetta, mutta aivan hetki sitten juttelin äitini kanssa siitä, kun näitä ei suuremmin näy kirppiksillä, vaikka ovat aikanaan olleet niin yleisiä. Ehkä niitä on sitten hajonnut niin paljon ja nyt kerrankin kun tälläinen tuli vastaan, piti se ottaa mukaan.Tällä oli niin suuri hinta kuin 20 senttiä. Samasta pöydästä lähtivät mukit mukaan, kun maksoivat vaan 10 senttiä kappaleelta. Mulla on samanlaisia ennestään jo kaksi, teepannuilla kuvioitu ja kukallinen.
Leipäkori multa löytyi jo ennestään oranssina, mutta sen jälkeen kun näin jossain kuvan, missä näitä samanlaisia oli monessa eri värissä, aloin himoitsemaan itsellenikin sellaista sarjaa ja nyt mulla on jo kaksi!
Tuo toinen oranssi muovinen esine kuvassa ei varmaan näy niin selkeästi, että siitä ymmärtäisi, mikä se on. Se on talouspaperiteline. Siinä oli Sarviksen tarra, mikä lähti pesussa ja leima, joka kertoi sen kuitenkin olevan ruotsalainen. Hieman googlailtuani selvisi, että Sarvis oli ostanut ja lainannut kyseiseltä tehtaalta muotteja, että ehkä se on sitten oikeasti Sarviksen. Meillä oli ennen tyhmä ja ruma uusi teline, joka oli alunperinkin ostettu vain väliaikaiseksi ratkaisuksi, joten tämä löytö oli erittäin mieluinen.

Samalta reissulta löytyi nipullinen vanhoja hyllypapereita parilla eurolla. Nämä on taas tätä tavaraa, jota en raaski käyttää, ainakaan hyllyjen päällystämiseen, kun ei meillä avohyllyjäkään ole. Oikeasti olisin ehkä halunnut vain nuo kukalliset, eli ehkä mä sit noita muita raaskisin käyttääkin oikeaan tarkoitukseen ja kukallisia voi sit käyttää johonkin hienoon ja näkyvään paikkaan :D

Japanilainen sokerikko (ainakin mä luulen et se on sokerikko) tarttui aikaisemmin jo mukaan kierrätyskeskuksen ilmaishyllystä. Leipälaatikko löytyi eilen ja tuolle aivan liian hempeälle kukalle pitää keksiä jotain, millä sen peittäisi. Paikka tälle on jopa valmiina ja mieskin antoi tänään siunauksen mun idealle (koska sen pitää se kuitenkin asentaa).
Arabian kupit ovat kaikki taas pienivikaisia, mutta kerrankin niin oikein hinnoiteltuja, että lähtivät mukaan, kolme kuppia maksoi yhdessä 0,50 euroa. Normaalisti tuonkin kuntoisista kupeista pyydetään kuitenkin useaa euroa kappaleelta.

Alla näkyvä kangas on myös viime aikaisia löytöjä, mutta on jäänyt aikaisemmin esittelemättä, kun päätyi heti käyttöön. Se on juniorkoon pussilakana ja laitoin sen heti pienemmän lapsen peittoon, kun ajattelin, ettei isompi ainakaan tälläisiä hyväksyisi, mutta heti se oli sitä mieltä, että pikkuveli sai hienommat lakanat kuin hän. Tosin isompi lapsi on tässä viime aikoina osoittanut omaavansa aika vahvan ja oudon sisustusmaun melkein 6 vuotiaaksi pojaksi, että ehkä mä en enää ihmettele mitään :D

Lastenhuone sai uuden kaapin, kaappi on kuin tehty tuohon väliin, joka on ennen ollut hukkatilaa ja olen kaivannutkin siihen jotain huonekalua. Vanhan pesukomuutin bongasin eräällä fb-kirppiksellä, jossa sitä annettiin ilmaiseksi ja ihan tässä lähellä. Kuvassa se ei näyttänyt oikein miltään, mutta ajattelin kuitenkin hakea sen meille, että voihan sille tehdä jotain ja jos se ei sovi meille, äitini varmasti mieluusti adobtoi sen. Hakiessa olikin vastassa yllätys, kun se olikin paljon kauniimpi oikeasti, tosin hyvin likainen. Maalipinta on myös paikoitellen vähän heikossa kunnossa, mutta toistaiseksi se saa olla tuollainen.

 Lasten mielestä se on taikakaappi ja niistä on hauskaa tiputella leluja reiästä sisälle kaappiin.

Laskeskelin tuossa yhtenä päivänä mun lasinalusia ja päädyin siihen, että niitä alkaisi jo olla tarpeeksi siihen, että voin laittaa niitä seinälle. Ja sitten niitä olikin paljon enemmän kuin mun kaavailemaan kohtaan olisi tarvinnut. Alunperin olin ajatellut laittaa niitä vain yhdelle seinälle, mutta nyt päätin jatkaa vähän seuraavallakin. Nyt voi sitten aloittaa keräilyn alusta, että voi jatkaa rivistöä taas yhden kokonaisen seinän verran.

Mulla on aivan käsittämättömän huono tuuri kaikissa arvonnoissa ja aina osallistuessakin mietin, et jaksaako nähdä vaivaa, kun en kuitenkaan koskaan voita mitään. Viimeisen 10 vuoden aikana muistan voittaneeni kahdesti ja molemmilla kerroilla liput tapahtumiin, joihin en ole sitten edes päässyt paikalle. Mutta nyt sitten kävi kerrankin tuuri ja voitin Hattaralandia-blogin arvonnasta aivan ihastuttavan korun, joka on päässyt käyttöönkin jo.

Toukokuu

Tässä tulee nyt toukokuun kirppistelyjä tähän asti. Mulla on ehkä täysin epärealistisen suuret odotukset lauantaista siivouspäivää kohtaan ja myös omaa jaksamistani kiertää kaikki myyntipaikat. Meillä ei täällä Hämeenlinnassa ole mitään puistoa, mihin porukkaa kerääntyisi myymään vaan enimmäkseen ympäri kaupunkia asuinalueilla muutamien pihojen yhteisiä paikkoja.
Viime keväänä tein aivan mahtavia löytöjä, toivottavasti sama toistuu nyt.

Mulla oli alkukuusta syntymäpäivä ja sattumoisen samana päivänä oli tässä lähellä kirppistapahtuma. Mä olin suunnitellut, että juhlan kunniaksi saa ostaa vaikka vähän jotain kalliimpaakin, jos sen oikeasti haluaa. No en ostanut, kun ei ollut. Ostin kaksi peltipurkkia, jotka ovat kyllä ihan kivoja, mutta eivät kuitenkaan olleet mikään niin suuri ja hieno löytö kuin olin odottanut löytäväni.

Lasit ja sininen purkki löytyivät pari päivää aikaisemmin.  Laseja ostin molemmilla kuviolla useamman kappaleen, mutta en jaksanut kaivaa niitä kuvaan. Tän saman mallisia laseja on kyllä jo kaappi täynnä, mutta kohta ajattelin varata kirppispöydän ja viedä kaikkia tyhmiä astioita pois, niin saa taas hamstara lisää kivoja astoita.

Kankaanostolakkoni on ilmeisesti jo rauennut tai ehkä sen jo luvallisesti on voinut peruakin. Laskin tuossa yhtenä päivänä käyttäneenä tässä muutaman kuukauden aikana useamman kymmenen metriä kangasta erinäisiin ompeluihin. Kaapissa se ei tosin näy, mutta se voi johtua siitä, että siellä on hirveän sotkuista.

Rauhankyyhkyt ovat kaksi tyynyliinaa ja päätyivät ihan siihen käyttöön. Myin noin päivä ennen näiden ostamista vihreän rauhankyyhkyni pois, kun en osannut kuvitella sitä sittenkään meille minnekään käyttöön ja fiksuahan on ostaa samaa kangasta heti perään uudestaan :D Nallet on kans tyynyliinoja, mutta niille on jo uusiokäyttöä suunniteltu, kun ei meillä ole noin pieniä tyynyjä.
Alimmat kankaat olivat lapun mukaan pöytäliinoja, mutta aluslakanoita ne mun mielestä on. Vielä en ole osannut päättää, että otanko ne lakanakäyttöön vai ompelenko niistä jotain, ovat kuitenkin sen verran hyväkuntoisia, että sinäänsä olisi hukkausta laittaa ne lakanoiksi.

Kaksi Finlaysonin liinaa päätyvät kans uusikäyttöön. Ruusuliina mulla on joskus ollut toisen värisenä enkä mä ole vieläkään varma pidänkö mä siitä. Kukat on kauniita, mutta jotenkin kuvion asettelu tökkii, eli kokonaisena sitä meillä ei ainakaan näe missään.

Silloin kun on melkein vuosi pääsiäiseen, on hyvin järkevää ostaa pääsiäisliina. Meillä ei tosin ole mitään pääsiäiskoristeita ja asia harmitti mua tänä vuonna, että ehkä tästä on hyvä aloittaa ja ensi vuonna on edes jotain.
Surkea kuntoinen kaivonpalanen löytyi Fidasta niin halvalla, ettei sitä voinut jättää sinne, ehjää ja vahvaa kangasta on edes johonkin hommaan. Siinä on siis reikiä ja joku on leikannut sen keskeltä poikki ja ommellut uudestaan yhteen kohdistamatta kuviota ollenkaan. Tosin Fidan tuntien olisin odottanut hinnan olevan silti korkea, mutta yllättää Fidakin joskus.
Ruusuverho on mun ensimmäinen ostamani liian lyhyt verho. Se olisi ihan täydellinen meidän makuuhuoneeseen, mutta kun ikkunasta jää aika paljon peittämättä alareunasta, niin se näyttää hölmöltä. Kaunis se on kuitenkin kuin mikä.

Tässä kuvassa näkee sen, minkä kanssa lähtee seuraavaksi lapasesta. Mun ei tosiaan pitänyt ostaa Finelin kulhoja, paitsi yksi keltainen ja yksi punainen. Ja sit mä keksin, että punaisia voisi kerätä kaikki koot (nyt niitä on kaksi) ja se riittää. Mutta onhan tuo iso kulho nyt kaunis. Se ei siis ole musta vaan tumman vihreä. Pyörittelin sitä pitkään käsissäni, et mikä väri tää nyt on olevinaan ja miksi mä haluan tän, kun tää on niin synkkä :D Mutta ihana se on silti ja nyt mua pelottaa, että mä raahaan kohta mukanani kaikki kulhot mitkä tulee vastaan, kun aikaisemmin olen osoittanut aivan loistavaa itse hillintää.
Mariminttejä mulla oli jo yksi aiemmin, mutta tää on paljon paremmassa kunnossa kuin entinen. Emalimuki lähtee syksyllä mukaan metsäretkille sieneen ja marjaan, kun se näyttää ihan sellaiselta mukilta.

Kuppikokoelma kasvoi kolmella Esterillä. Kaksi on rikki ja yksi on ehjä. Mä katselin näitä monta viikkoa, mutta hinta oli liian kova. Sitten se tippui siihen, minkä tuosta yhdestä ehjästä saattoi maksaa, niin en sitten voinut enää kävellä ohi.

Estreiden kaa samasta paikasta tarttui mukaan maailman kaunein mekko, joka on nyt muutaman käyttökerran jälkeen noussut suosikkivaatteeksi.

Vihreä lokerikko on ehkä tässä esitetyistä löydöistä kaikkein mieluisin. Tälläisestä mä olen haaveillut pitkään, mutta kaiki vastaan tulleen ovat olleet ihan järkyttävän hintaisia. Tämänkin meinasin ohittaa, että se kuitenkin maksaa kamalasti, mutta katsoin sitten kuitenkin hinnan. Tän hetken ongelma on se, että kaikki paikat mihin mä olin tätä ajatelleet ovat noin puoli senttiä liian kapeita enkä mä tiedä mihin tän sijoittaisi, harmi olisi laittaa kaappiin piiloon kuitenkin. 

 Lasinaluset kotiutuivat netin kautta ja viimein päätin, että niitä on tarpeeksi siihen, että voin ripustella niitä seinälle, kuvaa tästä esittelen sitten myöhemmin. Tuttipullosta tulee mulle vesipullo, heti kun keksin siihen paremmin korkkiratkaisun.

Sympaattiset sienet ovat uskottavasti jonkun harrastelijan tekemiä, kun koko kirppispöytä oli täynnä saviasioita, joiden pohjassa luki HV ja joku vuosiluku. Mä olen tässä kaivannut eteisen peilin päälle koriste-esineitä ja olettanut, että sopivien löytämisessä menee kauankin, kun visio oli tietynlainen. Nyt päällinen on kuitenkin jo täysi. 

Meillä on täällä viimeiset pari viikkoa sisustettu ja laitettu paikkoja uusiksi ihan hirveästi. Tuli yksi uusi huonekalu (ja eilen vielä toinenkin) ja sen seurauksena täällä on liikkunut muut asiat paljon enemmän kuin oletti ja vielä olisi asioita tekemättä, mutta tästä sitten lisää myöhemmin.