Uskomattomia löytöjä

Mun piti tulla kertomaan, kuinka viime viikko oli kamalin ikinä. Oli se kyllä sitäkin, mutta oli se myös aivan loistava.

Kamalaa viime viikosta teki vaihteeksi sairastaminen. Esikoisella oli korvatulehdus, pienemmän kanssa käytiin ensiavussa paikkauttamassa päätä, kun se osui hyllyyn ja tämän päälle oltiin vielä kaikki oksennustaudissa.

Parasta viime viikosta tekivät taas kirppislöydöt. Ehdottamasti tän vuoden ja ehkä viime vuodenkin paras viikko kirppistelyn saralla. Mä olin jo jossain vaiheessa varma, että nyt mä nään taas unta (kyllä, mä nään paljon unia, missä mä käyn kirppiksillä ja löydän kaikkea hienoa), mutta en mä sit ole missään vaiheessa herännyt unesta ja koska mieskin näkee nuo mun löytämät esineet, niin en ole muuttunut täysin harhaiseksi.

Keskiviikkona ehdin kiertää pari kirppistä. Ensimmäiseltä mukaan tarttui aivan upean värinen pyöreä liina. Mulla on täma sama jo oranssina ennestään. Oranssi on mun mummon vanha ja verhokaapissa tallessa, kun en raaski pilkkoa sitä. Mun verhokaapissa on siis verhojen lisäksi aika paljon sellaista kangasta, mitä en raaski leikata ja sen takia niitä ei lasketa edes siihen kangasmäärään, mikä tuolla vaatehuoneessa on :D

Liinan kanssa samasta paikasta löytyi pienen pieni Finelin kulho. Mä katselin pitkän aikaa samassa paikassa samanlaista vaaleansinistä, mutta kun se väri ei oikein iskenyt, niin kuusi euroa tuntui kalliilta, vaikkei se oikeasti ollut. Nyt näin kulhon kaukaa ja toivoin, että maksaisipa tämäkin vaan sen kuusi euroa. Ei maksanut, tämä maksoi vaan kaksi euroa, huraa!
Omppukannu löytyi toisesta paikasta ja sitä mä olin jo katsellut aikaisemmin, mutta vitonen tuntui liialta tavaraan, jota mä en oikeastaan tarvitse, mutta vaivaamaan kannu oli silti jäänyt. Nyt hinta oli tippunut, niin piti kannu ottaa viimein mukaan.

Lauantain kirppisreissu oli se, kun luulin uneksivani. Olin liikkeellä jo hyvissä ajoin ja tällä kertaa se totisesti kannatti. Heti ensimmäisestä väliköstä löysin tarjottimen. Saatoin käyttäytyä ehkä hieman omituisesti rynnätessäni sen luokse, tai ainakin muut asiakkaat katselivat minua vähän sen näköisesti :D
Mulla on tapana pohtia, mitä olen valmis maksamaan esineestä, ennen kuin katson hintalappua ja aika hyvin pysyn aina siinä maksimihinnassa enkä maksa enempää kuin sen alunperin ajattelemani hinta oli. Nyt mulle ois ollut melkein ihan sama, mitä hintalapussa luki, sen verran sydämmentykytystä ja huumaa pelkästään tän näkeminen aiheutti ja vielä enemmän hintalapussa ollut 4 euroa. Kerrankin mäkin löysin jotain Anita Wangelia kirppikseltä.
Kassalla kirppiksen pitäjäkin ihaili tätä tarjotinta ja kyseli, että mitä siinä lukee. Kertoi siinä sitten, että kyseinen pöytä oli käyty täyttämässä edellisenä iltana juuri ennen sulkemista ja että eipä tämä tarjotin olisi varmaan mua ollut enää iltapäivällä odottamasssa, onneksi olin ajoissa.

Tarjottimen kanssa samasta pöydästä löytyi kattila. Tämä nyt ei ole niin ihmeellinen, mutta olen pitkän aikaa etsinyt tosi isoa emalikattilaa yhdelle kukalle eikä sellaista ole halvalla löytynyt. Väri on ehkä vähän liian valkea, mutta voihan siihen liimata vaikka kukkatarran :D

Samasta paikasta löytyi vielä kaksi Arabian maustepurkkia, lasinalusta ja lautanen. Kaikki hyväkuntoisia. Aarikkaa on nyt viimeaikoina tuntunut löytyvän reippaasti muutenkin eikä se kyllä haittaa yhtään :D Olisi kirppiksellä ollut yksi kukallinen purkkikin, mutta se oli minusta liian kallis ja jätin sen sinne.

Seuraavasta paikasta ei löytynyt mitään ennen kuin sitten uloskäynnin luona olevista ilmaispöydistä, mihin saa jättää asioita, mitkä eivät ole menneet kaupaksi. Tällä kirppiksellä olen ennenkin löytänyt niistä pöydistä vaikka mitä, esimerkiksi palan nukkumatti kangasta. Pöytien alla oli pahvilaatikko ja kun kurkkasin sinne, en ollut uskoa silmäni. Se oli täynnä Arabian astioita. Nämä kahdeksan kuppia poimin sieltä mukaani. Eihän nämä ole viattomia, kaikissa on ainakin pieni riksu, mutta ovat kuitenkin niin siistejä, että niitä voi hyllyllä pitää esillä.

Sunnuntaina kävin vielä aamukävelyllä kiertämässä meidän toisiksi lähimmän kirppiksen. En uskonut löytäväni enää mitään, koska edellisen päivän löydöt olivat niin hyviä.

Melkein heti tuli vastaan Pehtoori. Siltä puuttuu kannesta nuppi ja se on sisältä aika kärsinyt eikä ulkoakaan ihan priima, mutta ei nyt mikään huonoinkaan. Mietin ennen hinnan katsomistani, että kuinkahan kamalaa hintaa tälläisestäkin pyydetään ja oletin hinnan olevan ainakin pari kymppiä. Pari kertaa piti katsoa uudestaan, että luinko mä nyt oikein ja maksaako tämä oikeasti vaan kaksi euroa. Mä olen pitkään kaivannut uutta kukkamaljakkoa ja nyt mulla on sitten sellainen :D Tuo nupin puuttuminen kyllä ehkä hieman harmittaa, varsinkin kun niitä on joskus saanut varaosina, mutta ilmeisesti ei sitten enää.
Samasta paikasta löytyi myös pieni maustepurkki entisten seuraksi (miksi kaikki maustepurkit ovat aina kanelia, mulla on viisi maustepurkkia ja niistä kolme on kanelia?)

Tälläisiä löytöjä tällä kertaa ja mä voin varmaan jo nyt sanoa, että seuraavat löydöt, mitä tuun esittelemään eivät uskottavasti ole lähellekään näin hienoja :D Ehkä huomisella kirppisreissulla näkee, että onko mun tuurini noin seuraavaksi puoleksi vuodeksi nyt jo käytetty :D

Hyvinkäältä

Tällä viikolla jatkoin muiden kaupunkien kirppisten kiertämistä ja tällä kertaa kohde oli Hyvinkää. Olin muutenkin menossa sinne tapaamaan kaveria enkä ole koskaan ennen tullut piipahtaneeksi siellä kirppiksillä, vaikka aika usein kyseisessä kaupungissa käynkin. Ehdittiin kiertää kaksi paikkaa, loput sitten ens kerralla.

Ensimmäiseltä kirpparilta lähti mukaan Aarikan sirotin. Se on ilmeisesti yleistä, että näiden korkit jumahtaa kiinni eikä niitä saa ilman väkivaltaa auki. Kotona sentään pitkällisen kiskomisen ja veitsellä auttamisen jälkeen korkki lähti pois, mutta eipä tuo ollut elintarvikelpoinen. Koristeeksi mä nyt kuitenkin alunperinkin ostin, ettei suuremmin haittaa ja ainahan sinne voi laittaa vaikka glitteriä.

Toisesta paikasta lähti mukaan kasa matonkuteita. Niin ainakin hintalapussa luki ja mä olin aika kauhuissani, että näitä yritetään silputtavaksi laittaa. Varsinkin kun näissä neljässä tyynyliinassa ei ole mitään reikä, kangas on hyvää eikä ole edes tahroja. Ehkä ne oli sitten myyjän mielestä niin kamalia, ettei se osannut ajatella, että kukaan niitä muuhun käyttöön haluaisi :D

Samasta paikasta löysin myös itselleni uuden mekon. Se on upea ja ihana. Miehen ensimmäinen reaktio oli kyllä taas naurua. Sen jälkeen se sanoi, että sä näytät tuossa ihan Twiggyltä. Mä ehdin pitää sitä jo suurena kohteliaisuutena, vaikken nähnytkään, että miksi :D Ennen kuin se sitten jatkoi, että ei siltä mallimuijalta, vaan Marilyn Mansonin basistilta.

Kotikaupungista suuria löytöjä ei ole tarttunut mukaan, pelkästään lasinalusia. Aarikan aluset löytyivät itseasiassa jo aiemmin, mutta en ole muistanut esitellä niitä. Gws:n aluset löytyivät tällä viikolla, melkein jäivät löytymättä, kun olivat suuren romulaatikon alimmaisena. Mutta selkeästi on kannattanut valittaa, että miksi en löydä lasinalusia, kun mä niitä tarviisiin.

Keväistä kirppistelyä

Täällä on ollut ihana keväinen auringonpaiste ja lämpö jo monta päivää. Ainut miinus tässä on selkeästi se, että on pakko siivota koko ajan, kun on pölyistä,. Ikkunatkin näyttävät ihan karmeilta ja tekisi mieli pestä ne, mutta oon tässä jankannut itselleni, että se olisi idioottimaista, kun ne kuitenkin vaihdetaan ensi kuussa uusiin.

Hyvällä säällä on myös kiva kävellä kirppiksille. Pitäisi kaivaa pyörä vajasta, niin pääsisi viikollakin kiertää pidemmällä olevia kirppiksiä. Määrällisesti ei ihan kamalasti ole tullut tehtyä löytöjä verrattuna siihen kuinka monessa paikassa on tullut taas käytyä, mutta ovat tosin olleet sitten sen verran mieluisia, että parillakin kivalla asialla pärjää hyvin.

Tänään mukaan tarttui neljä naulakkoa. Olivat samassa pussissa, niin piti ostaa kaikki neljä, vaikka tarvitsin vain kaksi. Nämä kuuluisi laittaa tarralla seinään, mutta ajattelin askarrella näihin jonkun muun kiinnityssysteemin, kun en mä tuollaisiin tarroihin luota.

Minulla on tässä viime aikoina ollut aika hyviä ajoituksia kirpparilla. Tänään oltiin muksun kanssa jo melkein ovesta ulkona ja lähdössä kotiin, kun eräs pariskunta tuli tuomaan lisää tavaraa pyötäänsä myyntiin. Huomasin sitten tämän lehtitelineen heillä ja kysäisen, että millä hinnalla ovat laittamassa myyntiin. Kun hinta oli vain euron, niin tietysti se lähti mukaan. Tälläistä olen jo hetken etsinyt, tarjottimiahan tähän tietysti tulee eikä lehtiä :D Nyt on vähän ajan sisään löytynyt jo kaksi telinettä, joita oon pitkän aikaa etsinyt, toivottavasti telinetuuri jatkuisi näin hyvänä eteenpäinkin.

Kyltti löytyi tänään ja mä ripustin sen jo ulko-oven yläpuolelle. Erik Koldin iso rasia on löytö viime viikolta.

Arabiaa on löytynyt enemmänkin. Killan kulhoja mulla alkaa kohta olla riittävästi, varsinkin tätä pienempää kokoa. Isoimpia voisin haluta vielä pari lisää. Kupeissa on valitettavasti jotain mustaa pilkkua sisällä (mistähän sekin johtuu?), mutta muuten olivat ehjät. Tasseja mulla on hirveän vähän verrattuna kuppien määrään ja nämä tuli hankittua ihan tarpeeseen.

Entisille leipälaatikoille tuli jo keksittyä paikat, niin sai hankkia taas uuden. Tämä on kooltaan vähän pienenpi kuin nuo yleensä ovat ja päätyi putsauksen (kuvassa vielä kovin likainen, mutta kaikki tahrat lähtivät pois) jälkeen hattuhyllylle, johon se mahtui juuri ja juuri matkalaukkun viereen, senttiäkään ei jäänyt ylimääräistä tilaa. Ajattelin heittää sen sisään kaikki meidän kangaskassit, kun niillä ei ennen ole ollut mitään järkevää paikkaa.

Samasta paikasta kuin edellinen tapettilöytö löytyi nyt tapetin palasia ja tuli ostettua neljä palaa. Tosin kotona keksin näille niin monta käyttötarkoitusta, että on varmaan pakko mennä ostaa paloja vielä muutama lisää.

Viikonloppuna Fb:n Rättei, lumppui & retroi -kirppiksellä oli villis ja sieltä tuli ostettua yksi asia. Moni muukin asia olisi himoittanut, mutta koska tämä yksi oli niin täydellinen ja kauan kaivattu ja todelliseen tarpeeseen, en enää sitten tarvinnutkaan muuta.  Sunnuntaina kävin hakemassa kotiin jo uuden perheenjäsenen ja ihaillut sitä (ja itseäni siitä) aina kun olen ohi mennyt. On se upea ja täydellinen!

Eteisen entinen hylly alkoi olla jo huonossa kunnossa ja olin kaivannut siihen huonekalua, missä olisi laatikoita ja salaa aina haaveillut juuri tälläisestä kapistuksesta, joita on aina välillä jossain näkynytkin. Tämä on vielä kivasti samaa sarjaa kuin ostamani keltainen lipasto, ainakin vetimet ovat täysin samanlaiset.

Keltaista ja lakanoita

Viikonloppuna ja tänään on tullut taas kierretty kirppiksiä. Hirveästi ei asioita mukaan tarttunut, mutta jotain kuitenkin. Enemmänkin olisi ollut kaikkea hienoa, mutta ihan liian kalliilla. Tänään jätin ostamatta nukkekodin ja se hieman harmittaa. Tosin yllättävästi enemmän harmittaa kaksi Arabian 50-luvun maljakkoa, jotka eivät olleet yhtään mun näköiset, mutta jotenkin olivat niin kauniit.

 Puolalainen emalikulho on samaa mallia mitä mulla on ennestäänkin punaisena. Mä tykkään näistä ihan hirveästi, käytän näitä paljon enemmän kuin ainutta Finelin kulhoa mikä mulla on. Edellä oleva nainen pyöritteli tätä pitkään kädessään ja mä rukoilin, että hylkää se nyt ja sitten se jätti sen. Kulho oli ostettaessa ihan kamalan likainen ja limainen, mutta Universal stonen jälkeen se on kuin uusi.

Arabian kupissa on ihan pieni riksu, mutta aika olematon. Hyllyynhän nämä mulla tietysti enimmäkseen tulee, niin ei haittaa.  Kuppihylly alkaa olemaan jo aika täynnä, mutta muutama siitä on lähdössä kiertoon, kunhan saan kirppispöydän varattua.

Kankaanostolakko on pitänyt aika hyvin. Lakanoitahan ei lasketa, kun ne tulevat käyttöön. Keltainen aluslakana maksoi vaan euron, niin eihän sitä voinut jättää.

Yllättäen ostin taas uuden tarjottimen. Tälläistä en ollut ennen nähnytkään missään. Vähän se on hassun värinen, mutta kuviointi on kaunis.

Transformers-kankaasta ompelin muksulle tyynyliinan, kun ei siitä oikein muuhunkaan ollut. Pieni pala jäi ja siitä on jo melkein valmiiksi ommeltu kassi.

Tätä ommellessani tajusin, että empä ole ennen ommellut tyynyliinoja. Sohvatyynyihin joo, mutten nukkumista varten. Tyynyliinan ompelu oli mukavaa ja helppoa ja kivan ajatteluvapaata hommaa. Tästä innostuneena päädyin sitten ompelemaan omiin tyynyihinkin uusia päällisiä. Meillä on ihan hirveästi kivoja lakanoita, mutta tyynyliinoja ei ole oikeastaan ollut, ainakaan kivoja. Kirppiksillä näkee aika usein kivannäköisiä tyynyliinoja, mutta niissä harvemmin on sisällä sitä taitetta enkä sen takia tykkää käyttää niitä. Mutta nyt on sitten tyynyliinaongelmakin ratkaistu hetkeksi, koska ompelin kerralla 12 tyynyliinaa :D

Kangashamsteri

Mä joudun ehkä kohta asettamaan itselleni porttikiellon kirppiksille, jos tämä tuuri ei ole loppuakseen. Tosin kyllä se kohta loppuu ja sit taas saa tuskailla kuukausia, kun mitään ei löydy ja kaikki on ihan tyhmää. Jonkunlaista kangaslakkoa voisi kyllä viritellä ainakin siihen asti, kunnes saa edes jotain käytettyä. Tosin näissä lakoissa on aina sellaisia ehtoja, että jos on jotain tosi hienoa ja tosi halvalla, niin saahan sen sit tietysti ostaa :D

Viisi palaa samaa kangasta eri sävyissä. Nää oli tosi nättejä, ilmeisesti jotain näytepaloja, mutta eivät ihan pieniä tilkkuja kuitenkaan. Näistä ainakin osasta mulla on jo idea olemassa, mitä niistä tulee.

Vihreät verhot menivät täysin siihen kategoriaan, että kun nää on nyt niin halvat. Tosin osaan kyllä kuvitella nää meille ikkunaankin, että eivät nyt sentään ihan käyttämättä jää. Kangas on sen verran harvaa, ettei siitä oikein muuhun ompeluun ole.

 Ja lisää kangasta. Laatikollinen. On tosi ärsyttävää, että laitetaan ostamaan asioita, joita ei halua, koska haluaa just sen yhden asian ja on valmis maksamaan siitä yhdestä kaikkien hinnan. Ei nuo muut kankaat tietenkään olleet ihan täyttä roskaa, käyttökelpoisia kankaita, hyviä vuorikankaita ja resoria.

Ja sitten se kangas, minkä laatikosta halusin oli tietysti tämä. Rauhankyyhky. Mä en ole itseasiassa kuvissa tästä suuremmin ikinä tykännyt, mutta kun sitä tuossa hipelöi, ymmärsin että miksi se on hieno.

Tämän seuraavan löydön taas toivoisin olevan kangas. Tai oikeastaan matto. Kun kuvaa varten sitä levitin lattialle tulin tosi surulliseksi siitä, ettei sitä voi jättää siihen. Kyseessä kuitenkin on tapetti. Ostin yhden rullan, kun olin nähnyt eräässä fb- ryhmässä kuvan ja sitten sen alla vinkin, että se oli ostettu tästä läheiseltä kirppikseltä ja sitä on siellä vielä. Ilman sitä kuvaa en olisi ikinä osannut ostaa tätä, koska mallipala oli tosi pieni eikä siitä selvinnyt yhtään millaista tämä on. Kirppiksen myyjä sanoi, että pöydän pitäjä oli ihmetellyt, mitä ihmiset näillä vanhoilla tapeteilla tekee, kun niitä on mennyt niin paljon :D Ja sanoi, että myöhemmin olisi tulossa palasia vanhoista tapeteista lisää, että kai niitä pitää viikonloppuna mennä ihmettelemään, jos siellä olisi jotain kivaa.

Tapetista osalle on jo suunnitelma, ajattelin naamioida sillä meidän uuden sähkökaapin. Sitähän on aika monta metriä, että saa nähdä mitä lopulle keksii vai laittaako loppu sitten johonkin kiertoon.

Mukaan tarttui myös uusi tarjotin. Mulla on ollut tälläinen samanlainen, mutta ruskeilla kukilla. Myin sen joskus pois, kun ei se oikein sopinut muiden tarjottimien joukkoon ja joku muukin siinä mätti. Tätä sydämellistä versioita olen useinkin nähnyt kirppiksillä ja hipelöinyt, mutta jättänyt ostamatta joko kalliin hinnan tai surkean kunnon takia. Kannatti odottaa, koska tämä täysin priima maksoi euron.

Hyvin sai vielä tiivistettyä tälle tilaa, seuraavalle voi tehdä jo tiukkaa :D

Lisää väriä

Kun lapset olivat mummolassa, oli yllättävän paljon aikaa tehdä asioita. Muutama pitkän aikaa kesken tai ajatuksen tasolla ollut projekti tuli saatua loppuun ja nyt on vähän tyhjä olo, että mitä tekisi. Tai oli tähän iltapäivään asti, kunnes oli kolmen tunnin sähkökatkos ja lapsikin nukkui, niin ei ollut muuta tekemistä kuin leikellä kankaita palasiksi.

Ensimmäisenä valmiiksi tuli rahi.

Päädyin kysymään miehen mielipidettä kankaasta ja sen ehdoton suosikki oli tämä. Itselläkin tämä oli top kolmosessa ja tämä oli itseasiassa se ensimmäinen kangas, jonka kaapista kaivoin, että tämä voisi sopia. Väriä vähän mietin, että onko se ihan meidän olkkariin sopiva, mutta toisaalta eipä meillä ole ennenkään pysytty missään väriteemoissa. Koko hommassa ei loppujen lopuksi mennyt kuin reilu tunti ja oon kyllä tosi tyytyväinen lopputulokseen.

Tarkoituskin sille löytyi oikeastaan heti, kissa ei eväänsä tuosta liikuta melkein koko päivänä. Toiselle kissalle tarviis melkein oman samanlaisen.

Tilkkupeittokuume alkoi tuossa joku aika sitten. Sellaista olin  halunnut jo pitkään ja sitten se halu vaan koveni. Tunnen itseni aika hyvin ja päädyin tekemään erikokoisia paloja, ettei tarvitse kohdistella, koska kaikki ei kuitenkaan osuisi ja menisi hermot ja pitäisi purkaa koko ajan. Nyt jos lähtisin tekemään uudestaan, tekisin monta asiaa eri tavalla enkä ehkä tekisi niin montaa laskuvirhettä kuin tässä tein. Makkarin ilmekin kirkastui hetkessä, en ollut ennen edes tajunnut kuinka synkkää meillä tässä huoneessa oli, eipä ole enää! 

Lastenhuoneeseen ompelin tyynyn. Kangas on Mirja Vännin mummola, jonka löysin viime kesänä kirppikseltä. Sitä oli valitettavasti vaan yksi, niin sitä ei saanut pidettyä verhona lastenhuoneessa ja harmitti, kun en ollut keksinyt sille käyttöä. Nyt sekin pääse esille.

Tyynyn idea on siis se, että se syö sisäänsä meidän kaikki pehmolelut. Alasängyssä on kuitenkin paljon ylimääräistä tilaa, kun pienempi lapsi on vielä kovin lyhyt tapaus, mutta lattialla tilaa oli hyvin vähänlaisesti. Ennen pehmolelut majailivat isossa pyykkikorissa.

Miehellekin piti keksiä tekemistä ja niinpä pistin sen poraamaamaan. Fazerin puulaatikko pääsi keittiöön hyllyksi. Tällä hetkellä siinä on ensimmäisenä käteen sattuneet esineet esillä, mutta ehkä siihen löytyy jotain, mikä oikeasti kuuluu siihen.

Remontti alkaa meidän asunnon osalta toivottavasti olla kohta ohi. Kaikkein paras asia, mikä siihen liittyy oli se, kun ne ilmoittivat, että maalaavat meidän vessan, kunhan ostetaan vaan väriä. Oikeasti niiden olisi pitänyt vaan paikata tekemiään reikiä, mutta koska meillä ei ole valkeita seiniä, se oli hieman ongelmallista. Ennen meidän vessa oli kamala vaaleansininen ja edelliset asukkaat olivat laittaneet siihen merellisiä kalvokuvia, joita mä olin epätoivoisesti yrittänyt saada pois ja tulos oli aika hirveä.

Uudeksi väriksi mietin ensin minttua, mutta toinen vaihtoehto vei sitten voiton ja onneksi valittiin se. Minttu olisi ollut meille liian vaaleaa. Uusi seinä on ihana ja mä vaan haluaisin halailla sitä. Vessassa ei ole oikein voinut muuten vielä sisustaa, kun se on vielä sen verran kesken, mutta kohta pääsee laittamaan uusia naulakoita ja hyllyjä.

Nyt kun vessakin on viimein saatu maalattua (tätä on suunniteltu monta vuotta, mutta jotenkin se on aina jäänyt), mies on alkanut inhoamaan keittiön seiniä. Aika haaleathan ne ovat muihin huoneisiin verrattuina, mutta keittiön suurin ongelma on varmaan valkeat kaapinovet, mitkä tekee huoneesta entistä haaleamman. Että seuraavaksi siirrytään varmaan suunnittelemaan keittiöön uusia värejä, koska eihän sitä ilman suuria projekteja osaa olla.

Kirppismatkustelua

Äiti oli kylässä viime viikolla ja vei keskiviikkona lapset mukanaan sinne kyläilemään. Äiti on melkein yhtä kova kiertää kirppiksiä kuin minäkin ja tottakai niitä sitten nytkin parit käytiin.

Koldin kukalliset purkit saavat minut aina innostumaan ja nämä kaksi yksilöä maksoivat euron kappaleelta, ettei niitä voinut jättää sinne, vaikka näitä pieninpiä purkkeja nyt löytyykin jo viisi. Tosin ne ovat myös käteviä yrteille ja muille heinille, mitä ei tule paljon käytetttyä/kerättyä.
Jauhosirottimen kansi oli kirppiksellä niin tiukassa, etten saanut sitä auki. Mies sitten kotona riuhtoi ja yllätys oli kiva, kun se olikin täysin priima sisältä eikä ihan ruosteessa.

Kattilankansiteline oli kauan kaivattu asia. Ainakin vuoden verran olen yrittänyt bongata tälläistä, mutta ei ole tullut vastaan. Nyt avaa ilolla kattilakaapin, kun ensimmäisenä kimppuun ei hyökkää kansiarmeija vaan ne on kesytetty viimein.

Turi desingin Lotte kulho, siitä puuttuu kansi ja se kuuluisi suola- ja pippurisirottimien kanssa yhteen. Se on niin söpö ja pikkuinen. Ajattelin ehkä tehdä siitä neulatyynyn, jos en keksi sille muuta käyttöä. Seuraavana päivänä tämän ostosta kirppiksellä tuli vastaan samalla kuviolla munakuppeja, mutta koska ne maksoivat enemmän ja munakupit on yksi sellainen turhake, mille mäkään en ole keksinyt mitään käyttöä, niin sinne sitten jäivät.

Minulla on tätä samaa oranssia muovia oleva bambi enkä tiennyt, että näitä on muitakin eläimiä. Minun bambiltani on lapset hukassa ja veikkaisin, että tällekin koiralle on kuulunut ketju ja toinen lapsi.

Perjantaina ajelin sitten hakemaan lapsia ja viettämään itsekin pari päivää porukoilla. Kerrankin ei ollut matkalla kiire ja pysähdyin sitten Lahdessa kuudella kirppiksellä ja Mikkelissä vielä kahdella ja kerrankin löysin muidenkin kaupunkien kirppiksiltä jotain.

Saksalainen seinätaulu löytyi Kontista, signeerauksen perässä on vuosiluku -62. Tämä on minusta ihan käsittämättömän kaunis ja pääsee keittiön seinälle heti kun saan miehen löymään sille naulan.

Keskellä olevat vaaleanpunaiset ovat kaksi lakanaa ja myöskin kontista. Niitä olisi ollut neljä, mutta sain itseni puhuttua siihen, että tarvitsen vain kaksi. Muut kankaat ovat myös Lahdesta, valkopohjaista mulla on olemassa punapohjaisena jo pyöreä liina, tästä tulee mulle ehkä uusi jouluverho makkariin, jos en mitään jouluisempaa löydä tässä loppuvuonna. Ruskeapohjaisesta kukkakankaasta olen taas ajatellut ompelevani jotain meidän vessaan.

Ruskeat sarviksen mukit tarttuivat mukaan Mikkelistä ja niistä tulee meille uudet hammasmukit. Emalikulho oli kiva löytö, koska olin juuri kaivannut tuollaista. Minulla on samanmallinen ja samanvärinen isompana ja se on nykyään yksi mun suosikeistani ja nyt sille on kaveri.

Sydänkuppi on toivottavasti mun uusi kahvikuppini, se ei ole vielä ehtinyt testiin, mutta huomenna varmastikin jo. Mä olen huomannut olevani nirso kahvikupin suhteen, teelle käy useampikin astia, mutta kahville ei. Tällä hetkellä olen kelpuuttanut vain yhden kupin (onneksi niitä on kaksi samanlaista ja nekin ovat valkopohjaisia sydämillä) ja vaihtelu olisi kuitenkin kivaa. Suurin osa mukeista on vaan liian isoja tai pieniä.

Baret waren purkki löytyi Mikkelistä ja on ehdottomasti reissun paras löytö, sisältä ja ulkoa todella hienossa kunnossa. Melkein jo harkitsin, että otanko sitä, kun se maksoi mukamas paljon (6e), mutta tiesin, että katuisin kamalasti, jos jättäisin sen ostamatta.

Määränpäässä, eli Varkaudessa, ehdin käymään kanssa muutamalla kirppiksellä, mutta sieltä löydöt olivat aika vähäisiä. Vihreä kangas on kaksi paneeliverhoa, joista ajattelin keittiöön kappaa ja toisesta jotain uusiokäyttöä. Transformers kankaasta tulee lapsille jotain, ehkä tyynyliinaa, se on kyllä oikein hieno kangas, mutta sitä on harmittavan vähän. Kuinka upea olisikaan esimerkiksi mekko tuosta kankaasta!