sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Liebster award

Ripakinttu heitti hetki sitten tälläisen haasteen ja mieluusti vastailenkin kysymyksiin.





Liebster Award on lähtöisin Saksasta ja "liebster" tarkoittaa rakkain. Liebster Award -palkinnon idea on uusien ja tuoreiden blogien löytäminen sekä pienempien blogien näkyvyyden lisääminen. Palkinto annetaan bloggaajalta toiselle. 


Säännöt:
1. Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa.
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.
3. Nimeä ja linkkaa 5 - 11 Liebster Award -palkinnon ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa. 
4. Keksi 11 uutta kysymystä bloggaajille.


1. Mikä on mielestäsi parhainta kirppistelyaikaa? Mikä vuodenaika ja mikä aika päivästä?

Minä tykkään aamuista, mieluusti heti kymmeneltä kuin kirppikset aukeaa, lähden liikenteeseen, mutta yleensä olen liikenteessä ennen puoltapäivää. Tällä hetkellä kaikista tyhmistä velvolisuuksista (koulu) riippuen tähän ei tietenkään enää pysty kuin viikonloppuisin. Vuodenaikana parhaimmaksi sanoisin helmikuun ja siitä muutaman kuukauden eteenpäin. Ennen joulua ja tammikuussa on ehdottomasti hiljaisinta yleensä. Ihmisillä on niin kiire joulun kanssa ja tammikuussa alennusmyyntien, niin ei ne ehdi viemään kirppiksille tavaraa. 


2. Mikä on tämän hetken polttavin materiaalinen haaveesi?

Mä olen tässä parin viikon aikana saanut toteutettua useammankin pitkäikäisen haaveen (jalkalamppu,mallinukke ja eräs tänään tehty löytö), mutta onhan näitä tietysti. Hirveen vaikea oli miettiä, mikä olisi se ykkösasia, mitä tällä hetkellä haluaisin, koska tarve ja tahtomislistalla on paljon asioita, mutta sitten keksin. Sohva, ehdottomasti. Joku ihana, värikäs ja vanha. Sellaisia ei vaan tunnu löytyvän. Toinen asia olisi varmasti keittiöön kello. 

3. Kuinka paljon aikaa kulutat blogimaailmassa pyörimiseen (sekä omaa blogia kirjoittaen että muiden blogeja lukien)?

Viikossa varmaan tunteja. Riippuu aivan siitä, ehtiikö kirjoittaa itse ja kuinka usein lukemani blogit päivittyvät. Päivittäin niitä tulee kuitenkin katseltua. Viime aikoina ei hirveästi ole tullut etsittyä uutta luettavaa, sellaiseen saa helposti menemään tunteja. 

4. Onko joku toinen kirppistelijä joskus vienyt nenäsi edestä jonkun tavaran, jonka olisit ehdottomasti halunnut?

Ei tule mieleen, että näin olisi käynyt, eli uskottavasti ei. Paristi joku on edellä pitänyt haluamaani esinettä kädessä, mutta aina on onneksi laskenut sen käsistään. Internetissä näin on kyllä paristi käynyt, mutta ne eivät ole niin paljon harmittaneet jostain syystä. 
Tähän voisi tietysti ehkä vastata yhden mekon, jota sovitin UFFilla kymmenisen vuotta sitten. Se oli täydellinen minnihiiri-mekko jostain kasarilta ja se ei mennyt tissien kohdalta kiinni. Ei ollut paljosta kiinni, mutta silti sitä ei voinut ostaa. Pari päivää tämän pettymyksen jälkeen näin saman mekon irc-galleriassa jonkun tytön päällä ja voi tätä kateutta kun sillä oli minun mekkoni. 


5. Mikä on lemppari kirppiksesi?

Eiköhän ne täältä Hämeenlinnasta löydy. Kantolan kammari ja Hämeentien kirppis. Kammari siksi, koska siellä on vaan maailman paras henkilökunta ja kyllähän sieltä tekee yleensä hyviä löytöjäkin. Hämeentie siksi, koska sieltä tekee yleensä parhaat löydöt. 


6. Mikä on uskomattomin hintapyyntö, johon olet kirppiksellä törmännyt?

Kyllähän noille suhteettomille pyynnöille tulee aina naureskeltua, mutta harvoin ne jää pitkäksi aikaa mieleen. Eräs muumikulho on jäänyt kyllä mieleen, malli on edelleen kaupoista saatavilla. Hintaa sillä oli 5 euroa, mikä ei sinäänsä ole muumikulhosta paha, mutta sellaisesta, mikä on liimattu kasaan ja keskellä pohjaa on reikä, niin sellaisesta se on jo aika paljon :D 


7. Oletko koskaan tavannut naamatusten ketään toista kirppistelijää, johon olet tutustunut netissä?

Yhden, johon olen tutustunut fb:n kautta. Kiva olisi kyllä nähdä muitakin, kun kyllähän useampi bloggaaja tuntuu jo silleen tutulta, vaikkei niitä ole koskaan tavannutkaan. Monesti sitä huomaa vasta jälkeenpäin olleensa esim samassa tapahtumassa. Pitäisi ehkä itsekin mainostaa aina välillä ennakkoon menevänsä jonnekin eikä vasta hehkuttaa jälkikäteen, niin voisi ehkä paremmin törmätä ihmisiin. 

8. Mikä on ykköskeräilykohteesi?

Apua. Jos keräilee vaikka kuinka monia eri asioita, miten voi valita vaan yhden? Usein olen tosin sanonut vaan keräileväni kaikkea hienoa ja kivaa tavaraa :D Enimmäkseen tulee kerättyä purkkeja, tarjottimia, peittoja, kahvikuppeja, kankaita ja emalia. Ja mekkoja. Ja kaikkia pieniä söpöjä juttuja. Ja lasinalusia. Ja kumiankkoja. Ja kaikkea muuta :D
Eikä näistä mikään ole minulle oikeastaan toista tärkeämpi keräilykohde eikä mikään ole oikeastaan sellainen pakkomielteinenkään kohde, että niitä pitäisi hirveällä kiireellä saada kaikki tai paljon. Suurimman innostuksen kohdekin vaihtuu usein, mutta yleensä siitä syystä, mitä tulee sillä hetkellä paljon vastaan. Esimerkiksi nyt on löytynyt ihan hirveästi Arabian kuppeja ja peittoja, mutta mä en usko, että niitä voi loputtomasti tulla vastaan, vaan kohta mä löydän jotain muuta koko ajan. 


9. Mitä tapaat tehdä ylimääräiselle ja turhalle tavaralle, josta haluat päästä eroon?

Noin kerran vuodessa tulee varattua kirppispöytää ja siinä tulee suurin osa turhasta tavarasta myytyä. Aika paljon olen myös lahjoittanut asioita fb:n kautta pois. Tietty sielläkin joskus jotain myyn, mutta aika harvoin. Myös pikkusiskoille ja kavereille on tullut annettua tavaroita pois. 
Mä en heitä roskiin mitään käyttökelpoista oikeastaan. Enkä oikeastaan mitään, mitä voisi hyödyntää johonkin muuhun, eli paljon tulee uusiokäytettyä asioita. Kaatopaikalle päätyvän tavaran määrä ahdistaa mua ihan suunnattomasti ja se, että kuinka paljon sinne menee myös ehjiä asioita (ja kaikkia aarteita!). 
Varsinkin tekstiilijäte on sellainen, mikä on mun ahdistuslistalla ykkösenä ja sen takia meiltä ei ole tänä vuonna tullut sitä oikeastaan yhtään, kaikki on uusiokäytetty enimmäkseen räteiksi tai matonkuteiksi. Jopa leikkuujätteen (ja esim risat sukat) olen uusiokäyttänyt tyynyjen täytteeksi. Olisi ihanaa olla täysin roskaton, mutta ehkä mä en ihan vielä ainakaan siihen pysty. Ja onneksi monet muutkin ihmiset uusiokäyttää asioita, eli esimerkiksi kahvipussit ja kynttilänjämät saa laitettua muille kiertoon. 


10. Millainen olisi unelmiesi kirppisreissu?

Sellainen, että olisin edellisenä päivänä voittanut lotossa ja voisin ostaa kaiken minkä haluan :D Ja että kaikki mun himoitsemat aarteet tulisi vastaan eikä mun tarvitsisi miettiä, että onko mulla niihin varaa tai tilaa, koska ostaisin kuitenkin kohta valtavan talon, mihin ne kaikki mahtuisivat.
Realistisesti se olisi varmaan sellainen, jossa pääsisi kiertää monen kaupungin paikkoja ja mukana olisi kivaa seuraa, joka tykkäisi kans kiertää, mutta ei omaisi ihan samaa makua, ettei tarvitsisi tapella tavaroista :D 


11. Minkätyyppisiä blogeja tykkäät seurata?

Kun aloitin joskus reilu kuusi vuotta sitten lukemaan blogeja, aloitin muotiblogeista. Nykyään niistä tulee luettua ehkä kahta, joita on lukenut tämän koko ajan, muut ovat tippuneet pois. Seuraavaksi siirryin käsityöblogeihin, joiden kanssa kävi vähän sama kuin muotiblogeille, vain osa seurasi mukana, mutta tosin useampi kuin muotiblogeista. 
Nykyään tulee luettua enimmäkseen kirppistelyyn ja sisustamiseen liittyviä blogeja, toki välillä jotain muutakin, mutta tähän kategoriaan osuvat blogit ovat niitä suosikkeja. 


Mä vihaan haastamista ja meinasin ensin, että en haasta ketään, mutta muutin sitten mieleni ja haastan seuraavat blogit: Harakka leopardin vaatteissaRistirouva ja Sinisen siiven satuja

Kysymysten keksiminen oli kyllä vielä vaikeampaa, mutta tässä ne tulevat: 

1. Mikä on sellainen esine, mistä et aio koskaan luopua? 
2. Millainen on unelmatalosi? 
3. Alkaako tavaran määrä ikinä ahdistaa?
4. Aina puhutaan siitä kuinka kamalaa siivoaminen on, mutta mikä on kivoin siivouspuuha?
5. Mikä asia tekee kodista kodin? 
6. Jos saisit päättää, mitä ikkunastasi näkyy, mitä se olisi? 
7. Missä sisustusasiassa olet joutunut tekemään myönnytyksiä (esim muiden asukkaiden tai vaikka rahan takia)? 
8. Mitä odotat tällä hetkellä? 
9. Oletko koskaan rikkonut mitään rahallisesti tai tunnearvollisesti arvokasta? 
10. Paras kirppislöytösi?
11. Ja se huonoin asia, minkä olen jostain syystä raahannut kirppikseltä mukaasi?





perjantai 23. lokakuuta 2015

Pilviä ja hopeinen nainen

Kehitin tässä teoriaa siitä, että kuinka löytöjen määrä vähenee, kun käy kirppiksillä vähemmän. Onhan se tietysti niinkin, mutta mä syytän silti syksyä. Toissaviikolla oli syysloma ja silloin kierrettiin kirppiksiä Lahdessa ja Varkaudessa. Enkä mä löytänyt mitään. Yhden täkin melkein ostin, mutta pidin pintani ja tunsin suurta riemua siitä, etten sortunut (ja sitten seuraavana päivänä ostin täkin täältä Hämeenlinnasta, hups!)


Täkkipino alkaa tosiaan olla jo aika valtava eikä kuvassa edes näy tai ole kaikki täkit. Päällimmäinen täkki on siis uusi, ihanan muhkea ja maksoi taas sen vitosen, minkä mä yleensä täkeistä olenkin maksanut.


Kellokokoelma sen sijaan taas kasvaa hitaasti. Kuparinen kello on siis uusi. Se ei uskottavasti ole kovin vanha, koska valmistusmaana lukee Saksa, mutta kivasti se on kulunut ja sopii joukkoon.


Mä en ole ihan hirveästi tykännyt noista pullukkapannuista, mutta tätä mä en voinut vastustaa. Mä en tiedä kuinka hyvin se kuvasta selviää, mutta se on ihan mini, mahtuu kämmenelle ja sisään mahtuu neljä desiä. Maksoi se jopa vitosen, mutta hirveen pitkään en harkinnut, että tarviinko mä oikeasti näin pientä ja söpöä pannua. Kupit ja tarjotin löytyivät taas ihan pikkurahalla, yhteensä niihin meni 60 senttiä :D
Alla näkyvä kangas on parin euron pöytäliina, jolle ei tietenkään ole sopivaa pöytää. Hametta siitä suunnittelin, kunhan saan ompelupinoa vähän pienemmäksi.



Lasinaluskokoelma ja muovieläimetkin ovat päässeet lisääntymään. GWS:n kolme alusta maksoi euron verran ja päätyivät laatikkoon odottamaan, että löydän lisää alusia ja voin laittaa niitä seinälle.
Muovieläimet tulivat nettikirppiksen kautta. En edes muista koska olisin ostanut fb:n kautta jotain, mutta nyt löytyi sopivaan hintaan hyväkuntoisia kavereita.


Edellisessä päivityksessä oli yksinäinen pilvikuppi ja nyt niitä on näin paljon! Tämä oli todellinen oikeaan aikaan oikeassa paikassa tapaus. Kiertelin kirppistä ja siinä pöytää täytettiin, yhdessä laatikossa näkyi hirveä kasa näitä kuppeja, mutta niissä ei ollut hintaa. Hetken aikaa odottelin, että niihin tulisi hinta, mutta sitten kun siinä vaan kesti, niin kävin kysymässä. Kuusi kuppia, kuusi tassia, kuusi pullalautasta, kermakko ja tarjoilulautanen. Kymmenen euroa!
Tarjoilulautasessa on vikaa ja yhdessä kupissa, mutta muuten kunto on loistava. Mies tosin jo onnistui hajoittamaan yhden kupin, onneks juuri sen viallisen. Vika oli kyllä osaksi minunkin, olin laittanut ne vähän huonoon paikkaan. Uskomaton tuuri, mä olisin ollut valmis maksamaan kympin jo pelkästään noista pullalautasista ja sen mä olisinkin neuvotellut ja tingannut, jos myyjä olisi pyytänyt paljon enemmän. Ehdin jo säikähtää, että nyt se pyytää monta kymppiä ja käteinen loppuu, kun sanoi myyvänsä kahden kuppiparin hinnalla ja mä oon tottunut, että kuppipari on enemmän kuin vitosen.


Tämä ei esineenä ole vanha, kuten mun ostokset yleensä, mutta rakkautta ensisilmäyksellä. Mä olen haaveillut jonkunlaisesta mallinukesta pitkään ja sitten melkein menin tämän ohi. Se oli pöydällä jotenkin niin korkea, etten ensin rekisteröinyt sitä näkökenttääni. Mun uusi nainen maksoi vitosen. Jalassa sillä on tuollainen tyhmä tuotemerkkitarra, mutta ehkä mä liimaan siihen päälle paljetteja tai glitteriä.


Olin ajatellut naista tuon keltaisen lipaston päälle, koska se on ollut kovin tyhjä, mutta mies sai idean, että ehdottomasti seinälle. Ja siinä oli sille juuri sopiva kolo ja kyllä mäkin myönnän, että se näyttää tyylikkäämmältä siinä kuin pöydällä eikä ole riskiä, että kissa tai lapset kaataa sen ja se menee rikki. Jos tää sama ois jossain hienossa ja tyylikkäässä mustavalkoisessa kodissa, jossa ois kalliinnäköinen sisustus, niin sehän menis ihan hienosta ja kalliista desing/taide-esineestä, mutta meillä sitä ei tietenkään kukaan usko sellaiseksi :D

maanantai 5. lokakuuta 2015

Viikonlopun löytöjä


Aikaisemmin jo lupailin perjantain löytöjä, mutta tulipa niitä kivoja löytöjä vastaan lauantainakin. Löytöjen lisäksi on tullut ostettua myös kaikkea arkisempaa ja tarpeellista tavaraa, kuten resoreita, uudet kengät ja neuleita. Kaikki tarpeeseen ja pitkään kaivattuja.


Ja taas uusi täkki. Mä en ainakaan vielä suostu myöntämään, että mulla on ongelma täkkien kanssa, mutta toivon, että jos seuraavaksi tulisi vastaan ne muutama tietty täkki, joita himoitsen ja sitten alkaisin löytämään jotain muuta :D Tämä uusi on ehkä yksi kauneimmista jonka olen nähnyt ja maksoi vain kolme euroa.

Pikkuvikaista Arabiaa tarttui taas mukaan, kupit maksoivat 1,50 euroa kappaleelta. Lehtikuvioinen on tosin täysin ehjä, mutta pilvessä ja isokukassa on pieniä vikoja. Hyllyssä ovat silti kauniit. Hieman nauratti, kun törmäsin kuvaan noin vuoden takaa, missä näkyy mun silloinen mukikokoelma, kun keksin silloin, miten ne saa viimeinkin esille. Hieman on saattanut kokoelma siitä kasvaa, kun silloin kuppeja oli noin kymmenen ja nyt pelkkiä Arabian kuppeja on kolmisen kymmentä ja siihen vielä muut päälle.


Nämä emaliset löydöt olivat hauskat siitä, että kaikki mulla oli jo ennestään, mutta muissa väreissä. Kukkamuki sinisenä, voisula-astia ja omppumuki päinvastaisina väreinä. Mukit maksoivat 3e/kpl ja voisula-astiasta ei tarvinnut maksaa kuin euron verran. Mukit menevät roikkumaan seinälle ja voisula-astia päätyy käyttöön. Vaikken näillä ole vielä voita sulattanutkaan, niin kauhana ovat aivan loistavia, edellisellä samanlaisella on jo useat mehut tullut pullotettua.


Froteeta ja kangasta, yhteensä euron ja hyvin epämääräiset palaset. Menevät ompeluihin tietysti. Kalenteripyyhe on tosi kaunis. Tätä ennen mä olen yrittänyt olla ostamatta niitä, ettei tarvitse ostaa niitä kaikkia, mutta tiennyt kuitenkin, että kun se yksi tarpeeksi kaunis ja halpa tulee vastaan, niin siitä se sitten lähtee. Ja missään nimessä se ei ole turha, keittiöpyyhkeitä meillä on tosi vähän ja vihaan niistä suurinta osaa, kun ne ovat tylsiä ja kärsineitä, uusille on tosiaan tarvetta.


Arabian seinälautanen maksoi 50 senttiä ja päätyy keittiön seinän kokoelmaan. Jollain tavalla mua siinä eniten viehättää se, että se on hieman kulunut ja raukka. Kynttilänjalka tarttui mukaan ilmaiskorista.
Laattoja ostin yhteensä viisi eurolla ja ne ovat valtavia. Nää on taas niitä löytöjä, ettei mulla ole aavistustakaan, mitä mä niillä teen, mutta mun on aivan pakko saada ne. Lapun mukaan ovat peräisin 70-luvulta enkä sitä yhtään epäile. Voi niitä ainakin pannunalusena käyttää, jos en mitään muuta niistä keksi. Mulla on tosin haaveissa sellainen sekava laattaseinä, jossa olisi kaikkia erilaisia laattoja sekaisin, sit kun mulla olisi se omakotitalo, missä saisi toteuttaa kaikkia omituisia sisustusideoita. Eli ehkä se on vaan järkevää kerätä sitä varten edes jotain materiaalia jo ennestään, koska ei tuollaisia vanhoja laattoja kovin usein löydy eikä ainakaan halvalla.

Toivotaan, että mulla on ensi kerralla jotain muuta esiteltävää kuin taas uusi täkki.

perjantai 2. lokakuuta 2015

Syyskuun viimeiset

Ulkona tuulee, mutta ei se suuri myrsky taida meille asti tulla. Mikä on vähän ikävää, koska mä tykkään ukkosesta ja myrskystä. Helppohan se on tietysti näin kaupungissa sanoa, kun täällä ei hirveästi ole riskiä sähköjen katkeamisesta ainakaan viikoiksi eikä muistakaan vahingoista suuresti. En mä tosin muista hirveästi pelänneeni silloinkaan kuin asui maalla.

Julkaistaan nyt kuvat syyskuun viimeisistä löydöistä, jotka ovat kyllä jo hetken olleet kuvattuna, mutta iltaisin kaikki aika on mennyt siihen, että opettelee kasveja latinaksi, kirjoittaa puiden leikkaamisesta ja ompelee joululahjoja. Sain jo melkein paniikin, että joulu on ihan kohta ja mä en oo vielä edes aloittanut. Nyt alan kuitenkin olla jo aika hyvällä mallilla tässä, että ei enää mitään huolta.

Kirppistuuri on taas ollut vähän katkolla, mutta tänään tein niin hyviä löytöjä taas, että eiköhän se tästä. Tämän päivän löydöt on vielä kuvaamatta, että niitä sitten seuraavalla kerralla.


Nämä täkit bongasin jo aiemmin ja sitten niissä ei ollut hintaa. Ne olivat kaikki omissa pusseissaan eikä ainoastakaan löytynyt lappua vaikka kuinka tongin. Onneksi kyseessä oli tuo lähin kirppis, niin viitsin mennä ruikuttaa kassalle, et mä haluun nää. Myyjälle yritettiin soittaa, mutta ei sitten silloin vastannut puhelimeen. Kirppissetä oli kuitenkin kysynyt multa jo, että mitä mä niistä maksaisin ja sanoin, että kympin yhteensä. Seuraavan kerran kun menin sitten kirppikselle, niin myyjä oli saatu kiinni ja Kirppissetä oli tingannut hinnan siihen kymppiin. Keltaiset on hyvässä kunnossa, mutta vihreä kaipaa molemmista päistä lyhennystä reikäisyyden takia.  Täkkejä alkaa olla jo aikamoinen pino, mutta jos meilllä täällä kämpässä tää kylmyys tästä vielä pahenee, niin tarvitsen uskottavasti talvella kaikki yöllä. Nyt oon nukkunut koko kesän jo kahdella täkillä ja tällä hetkellä kaksi täkkiä tuntuu olevan melkein liian vähän. (meiltä katkaistiin lämpö remontin takia jo huhtikuussa ja asunto viileni silloin hirveästi ja kylmänä kesänä se ei tuntunut suuremmin lämpiävän enää ollenkaan tai sit mä oon vaan hirvee vilukissa).


Punainen mekko on ihanan talvinen, hihat siitä jo lyhensin. Vaikka näin talvella voisikin pitää pitkähihaisia mekkoja, niin jostain syystä ne näyttää musta hölmöiltä, enkä osaa pitää niitä. Mieluummin lyhyet hihat ja neuletakki. Kangasta on taas kertynyt yhden pyöreän liinan ja parin palasen verran. Kaikki päätyvät ompeluksiin ja sininen kangas onkin jo osaksi käytetty.


Pikkuvikaista Arabiaa on taas päätynyt koriin (0,50e/kpl). Varsinkin nuo punaiset viehättää silmää erityisesti. Bambi maksoi muistaakseni 0,20e. Hiustupsu siltä puuttuu, mutta se on oikeastaan hyvä, koska en suuremmin tykkää niistä ylimääräisistä karvoista.


GWS:n tarjotin maksoi 4 euroa ja lähti mukaan oikeastaan sen takia, kun se oli niin hyväkuntoinen. Kuvio on vähän turhan yksinkertainen mun makuun, mutta kyllä tuo ihan kivalta näyttää muiden tarjottimien joukossa.
Ture Desingin Lotte on yksi mun suosikeistani. Kaunis norjalainen joku maksoi vaan euron. Se oli vielä trokarin pöydässä, joka on täynnä desinglasia ja Arabiaa hyvillä hinnoilla, mutta ilmeisesti tätä ei oltu arvostettu yhtään eikä pidetty sitä arvokkaampana. Olen kyllä ennenkin löytänyt siitä pöydästä jotain tosi halvalla. Kulhon funktio ei tosiaan ole mulle auennut, oisko lapussa lukenut että kauhanlepuuttaja, mutta minusta tuo on vähän iso sellaiseksi. Kaunis se on silti, kunhan löytäisi paikan täältä meiltä, seinälle sitä ei oikein meinaa saada ripustetuksi.

Tälläisiä löytöjä tällä kertaa. Kaikki on vähän tuollaisia ihan kivoja asioita ja tuntuu, että pitkään aikaan ei ole löytynyt mitään superlöytöä (paitsi mun jalkalamppu!), mutta ehkä sellaisenkin aika koittaa taas kohta.

torstai 17. syyskuuta 2015

Viimeinkin

Joidenkin asioiden metsästäminen tuntuu loputtomalta, mutta on sitten hienointa ikinä, kun kaivattu asia löytyy. Meille on tarvittu uutta jalkalamppua olkkariin ainakin vuoden, ehkä jo parin verran. Eihän entisessä tietysti mitään vikaa ollut, muuta kuin että se ei sopinut meille. Mä olisin tässä välissä kelpuuttanut jo noin kymmenen lamppua, mutta mikään niistä ei kelvannut miehelle. Sen mielestä pitää olla pyöreät kuvut ja mikään muu ei käynyt. Pyöreäkupuisista pyydetään aina vaan niin hirveästi eikä niitä edes näy niin usein. Muutama yksilö on tullut vastaan, mutta yli viittäkymppiä ei viitsi maksaa lampusta, joka on väärän värinen.

Meidän piti mennä viime sunnuntaina huutokauppaan tähän lähelle. Siellä olisi ollut itse huutokauppakeisari ja siellä myytiin vanhan koulun kalusteita ja mm opetustauluja. Ei sitten menty, kun mies ei jaksanut herätä. Sen sijaan minä lähdin sitten kiertämään tämän kesän viimeistä parkkikirppistä.

Siellä myytiin punaista lamppua väärän mallisilla kuvuilla kympillä ja mietin, että olisin sen ostanut tilapäisratkaisuksi, koska se oli halpa ja musta kiva. Juttelin myyjällekin, että pyöreä me oikeasti haluttaisiin ja hän kertoi myyneensä hetki sitten keltaisen pyöreän 75 eurolla ja että ovat haluttua tavaraa.
Yritin sitten soittaa miehelle kuitenkin vielä mielipidettä lampusta ja kävelin kirppistä eteenpäin. Ja siinä se sitten oli. Keltainen pyöreä kupuinen lamppu.


Ihan se ei ollut ilmainen, mutta kuitenkin sen rajan alle, mitä olin ajatellut maksavani lampusta. Myyjä pyysi kolmeakymppiä ja sain siitä vielä kolme euroa tingittyä. Muutama naarmu siinä on, mutta muuten tosi siistikuntoinen lamppu ja lattialle tuleva jalalla painettava katkaisin on tosi kätevä. Mä oon edelleen ihan fiiliksissä kun nään lampun olkkarissa, kannatti odottaa sitä oikeaa.


Parkkikirppikseltä ei löytynyt muuta, tosin keskittyminenkin oli vähän huonoa lampun löytymisen jälkeen, kun halusin viedä sen vaan kotiin paikalleen. Mutta muuten kirppiksiltä on pari asiaa tarttunut mukaan.


Hieman kärsinyt ompputarjotin 2e ja Finelin kippo saman verran. Finel pääsi kissan vesikupiksi. Olen tässä yrittänyt etsiä kissalle kauniimpia ruoka-astioita, mutta sopivia ei ole sattunut eteen. Tämä on täydellinen vesikuppi, kun on sen verran painava, ettei sitä ihan heti potkaise liikkeelle ohikulkiessa. Entinen muovinen läikkyi aina pitkin lattioita.


Peltinen kukkapurkki maksoi 4 euroa ja on aika naarmuinen. On kuitenkin halvin tälläinen, mihin olen törmännyt, vaikka kyllä näitä aina välillä kirppiksillä näkee. Kahvia tässä on tietääkseni ennen myyty ja kaunishan se on. Vähän mulla on aina ollut ristiriitaiset ajatukset tätä purkkia kohtaan, jotenkin se on liian levoton tai joku siinä sattuu silmään.
Kukallinen Plastex maksoi kaksi euroa ja tälläistä en ole ennen nähnytkään. Muovipurkkeja alkaa olla jo aikamoinen määrä ja kun käyttöön niitä oikeastaan ostan, niin pikkuhiljaa alkaa olla vaikeuksia keksiä sisältöä niille, mutta ehkä tällekin purkille löytyy käyttöä.

Nyt alan toivomaan, että seuraavatkin asiat löydettävien listalta tulisi vastaan. Mä olen viime viikkoina pöyritellyt noin viittäkytä ruusullista kahvikuppia kirppiksillä ja kaikissa niissä on joku vika. Mä olen kehittänyt päässäni jonkun mahdottoman haavekuvan juuri oikeasta kupista ja mikään ei kelpaa mulle :D

perjantai 11. syyskuuta 2015

Keittiö

Sain viimein keittiöön lisää kaivattua hyllytilaa ja siitä innostuneena ajattelin jakaa teille suuren määrän kuvia meidän keittiöstä (tarviiko kertoa erikseen, että se on mun suosikkihuone meillä kotona :D).

Appiukko rakensi ja maalasi hyllyt ja mies laittoi seinälle. Mun tehtävä oli täyttää hyllyt ja siirrellä tavaroita ympäriinsä ja kokeilla erilaisia yhdistelmiä. Vieläkään en ole ihan täysin tyytyväinen esillä oleviin tavaroihin, mutta tyhjääkään en halunnut hirveästi jättää. Tilaa niissä on kuitenkin vielä, jos/kun löytyy lisää uusia aarteita. Seinälle jäi vielä tilaa ripustaa jotain, kunhan keksii että mitä. Kello sinne ainakin pitäisi tulla, kun nykyinen ei enää sovi sinne mihinkään järkevään kohtaan ja roikkuu nyt hölmösti verholistasta.


Tulevaisuudessa muovipurkit lähtee tuolta ylhäältä ja siellä olisi vain peltiä. Finelin kulhot oli alunperinkin suunniteltu tuolle hyllylly, mutta jotenkin ne näyttävät aivan liian tyylikkäiltä tuossa ja sotivat kokonaisuutta vastaan jotenkin.


Maustehylly löytyi vintiltä ja maalasin sen oranssiksi. Leivinjauhepurkki on täydellinen piilottamaan hammastikut, jotka omasta rasiastaan kaatuivat aina ja levisivät ympäri lattiaa. Ei enää, minä voitin tämän erän.



Tarjottimiin liimasin ripustusjutut (kuumaliimalla, niin ne irtoaa sitten nätisti, jos haluaa ne pois). Leijona meni tietysti vinoon enkä ole vielä muistanut korjata sitä.








 Tälläinen keittiö meillä tällä hetkellä,mutta enköhän mä kohta keksi sinne taas jotain uutta. Valkoiset kaapit ahdistaa edelleen, mutta eiköhän me joskus saada niille jotain tehtyä. Mies haluaisi myös maalata seinät, koska ne ovat kuulemma liian vaaleat. Tosin keittiössä on muuten niin paljon kaikkea värikästä, että itseä ei hirveästi haittaa tuo vaaleus vaikka ehkä hieman kirkkaampi keltainen voisikin olla tosi kiva.


Syyskuu

Koulua on nyt ollut kaksi viikkoa ja vielä ainakin se on jännää ja kiinnostavaa ja täynnä hyviä tyyppejä. Tähän mennessä tosin on enimmäkseen vaan tutustuttu ja leikitty eikä ole ollut yhtään raskasta, että ehkä tämä tästä muuttuu :D Meidän kampus on tosi kaunis, vanhimmat rakennukset ovat satoja vuosia vanhoja ja kaikkialla on paljon erilaisia kasveja (tosin alan kohta varmaan vihaamaan niitä, kun pitää opetella mitä ne ovat latinaksi). On kuitenkin tosi mukava taas tehdä jotain muuta kuin olla kotona ja alakin tuntuu omalta heti alkuun, vaikkei vielä tosiaan hirveästi olla tehty.

Ennakko-oletuksista huolimatta kirppiksillä on ehtinyt käymään melkein yhtä hyvin kuin ennenkin, ainakin paristi viikossa. Tässä parin viikon sisällä on myös käyty parilla pihakirpparilla, tosin niistä löytyi yhteensä vain yksi asia.


Pihakirppislöytö on siis Aarikan peltipurkki. Yritin kirppistapahtumasta ostaa isompiakin purkkeja toisesta pöydästä, mutta kymppi likaisesta ja ruosteisesta purkista oli aivan liikaa, varsinkin kun juuri oli ostanut priiman kolmella eurolla. Omppualusia mulla oli jo yksi ennestään ja niiden mukana tuli tyhmä kiiltävä alusta, jossa on joku linna tai muu kaiverrettuna. Pitää varmaan keksiä siihen jotain tuunausta tai käydä viskaamassa lahjoituksena jonnekin. Finelin pienet kulhot on niin käteviä ja kyllähän kaikki alle vitosen sellaiset tuntuu lähtevän mukaan. Vihreä maksoi neljä euroa ja hetken päästä löytyi punainen kolmella eurolla.


Päätin joku aika sitten, että vaihtaisin meidän laseja noihin vanhoihin Riihimäkeläisiin, kun ne ovat kestävämpiä kuin ohuet kuviolliset. Ja sitten niitä ei enää löytynyt mistään, ainakaan sellaisia jotka olisi minua miellyttänyt. Näitä laseja löytyi jo pari ennestään. Se on kyllä käsittämätöntä, että kun päättää alkaa ostamaan jotain, mitä on ennen nähnyt koko ajan kirppiksillä, niin ne katoaa jonnekin. Tällä hetkellä olen etsinyt pientä ruusukuvioista kuppia täsmätarpeeseen eikä sellaista löydy, tai jos olisi sopiva, niin sillä on tassi, se on kallis tai pitäisi ostaa kuusi samanlaista.
Arabian kupissa on pieni halkeama, mutta en ole ennen tälläistä nähnytkään, niin lähti se mukaan. Pari päivää ennen kupin löytymistä olin saanut keittiöön uuden hyllyn kupeille (esittelyä seuraa pian!) ja pitihän sinne saada uutta täytettä. Alla oleva kangas löytyi Fidasta ja päätyy tilkuiksi uuteen tilkkutäkkiprojektiin, kunhan sen saisi joskus aloitettua. 


Vihreä on verho, oranssikeltainen liina, millainen mulla on ollut jo, mutta olen silpunnut sen. Keltamustat on kaksi verhoa (Vallilaa?), joista ajattelin olkkariin kappaa, mutta ei ne sovikaan siihen, päätyvät varmaan toinen kiertoon ja toinen makkarin verhoksi. Vaaleanpunainen oli tosi halpa lakanakankaan pala, ehkä siitä voisi tyynyliinoja tehdä.


Tampellan verho päätyi heti makkarin ikkunaan. Ensin verhopari tuntui tosi kalliilta ja en olisi tarvinnyt kuin toisen. En silti voinut vastustaa tätä ja loppujen lopuksi kävi hyvin, pääsin toisesta verhosta heti eroon ja sain siitä vähän vahingossa enemmän kuin maksoin itse kahdesta verhosta yhteensä.


Vein kirppikselle hirveen kasan epäsopivia retromekkoja ja pääsinkin melkein kaikista eroon. Sehän on aivan pätevä syy ostaa kahdessa päivässä seitsemän uutta mekkoa kirppikseltä, joista kaksi päätyy käyttöön ilman korjaamista, yhtä pitää vähän suurentaa, kahta kaventaa ja parista lyhentää helmaa. Yksi päätyy varmaan saksien alle, koska oli kyllä malliltaan hyvin kaukana siitä mitä voin pitää, mutta kangas on kaunista.


Mä oon varmaan ennenkin maininnut, etten tarvitsisi Koldin purkkeja enää ja voisin hyvin olla ostamatta niitä. Mutta kun ei mulla ollut vielä yhtään vaaleanpunaista. Alla näkyvä pyöreä liinakin mulla itseasiassa oli jo ennestään, tosin leikattuna hameeksi, niin nyt on ehjäkin versio taas :D


Tämän päivän ostokset oli kaikki samasta pöydästä ja maksoivat kympin. Nyt on keittiöön uusi kappa, liina (Tampellan kangasta) ja uusi pussilakana. Ja kaksi isohkoa kangaspalaa, jotka molemmat kuiskaili mulle, että tee meistä mekko. Oranssi haluaisi olla maksimekko, vaikka mä kuinka oon sille yrittänyt sanoa, etten mä osaa käyttää sellaisia, mutta pitää ehkä opetella.


Kissakin on alkanut oppimaan kissojen tavoille eli olemaan aina tiellä :D Ja repimään vessapaperia ja varastamaan ruokaa ja jahtaamaan varpaita ja kaikkia kivoja kissojen juttuja, joihin omistajilta ei missään nimessä mene hermot.