Viikonlopun löytöjä

Aikaisemmin jo lupailin perjantain löytöjä, mutta tulipa niitä kivoja löytöjä vastaan lauantainakin. Löytöjen lisäksi on tullut ostettua myös kaikkea arkisempaa ja tarpeellista tavaraa, kuten resoreita, uudet kengät ja neuleita. Kaikki tarpeeseen ja pitkään kaivattuja.

Ja taas uusi täkki. Mä en ainakaan vielä suostu myöntämään, että mulla on ongelma täkkien kanssa, mutta toivon, että jos seuraavaksi tulisi vastaan ne muutama tietty täkki, joita himoitsen ja sitten alkaisin löytämään jotain muuta :D Tämä uusi on ehkä yksi kauneimmista jonka olen nähnyt ja maksoi vain kolme euroa.

Pikkuvikaista Arabiaa tarttui taas mukaan, kupit maksoivat 1,50 euroa kappaleelta. Lehtikuvioinen on tosin täysin ehjä, mutta pilvessä ja isokukassa on pieniä vikoja. Hyllyssä ovat silti kauniit. Hieman nauratti, kun törmäsin kuvaan noin vuoden takaa, missä näkyy mun silloinen mukikokoelma, kun keksin silloin, miten ne saa viimeinkin esille. Hieman on saattanut kokoelma siitä kasvaa, kun silloin kuppeja oli noin kymmenen ja nyt pelkkiä Arabian kuppeja on kolmisen kymmentä ja siihen vielä muut päälle.

Nämä emaliset löydöt olivat hauskat siitä, että kaikki mulla oli jo ennestään, mutta muissa väreissä. Kukkamuki sinisenä, voisula-astia ja omppumuki päinvastaisina väreinä. Mukit maksoivat 3e/kpl ja voisula-astiasta ei tarvinnut maksaa kuin euron verran. Mukit menevät roikkumaan seinälle ja voisula-astia päätyy käyttöön. Vaikken näillä ole vielä voita sulattanutkaan, niin kauhana ovat aivan loistavia, edellisellä samanlaisella on jo useat mehut tullut pullotettua.

Froteeta ja kangasta, yhteensä euron ja hyvin epämääräiset palaset. Menevät ompeluihin tietysti. Kalenteripyyhe on tosi kaunis. Tätä ennen mä olen yrittänyt olla ostamatta niitä, ettei tarvitse ostaa niitä kaikkia, mutta tiennyt kuitenkin, että kun se yksi tarpeeksi kaunis ja halpa tulee vastaan, niin siitä se sitten lähtee. Ja missään nimessä se ei ole turha, keittiöpyyhkeitä meillä on tosi vähän ja vihaan niistä suurinta osaa, kun ne ovat tylsiä ja kärsineitä, uusille on tosiaan tarvetta.

Arabian seinälautanen maksoi 50 senttiä ja päätyy keittiön seinän kokoelmaan. Jollain tavalla mua siinä eniten viehättää se, että se on hieman kulunut ja raukka. Kynttilänjalka tarttui mukaan ilmaiskorista.
Laattoja ostin yhteensä viisi eurolla ja ne ovat valtavia. Nää on taas niitä löytöjä, ettei mulla ole aavistustakaan, mitä mä niillä teen, mutta mun on aivan pakko saada ne. Lapun mukaan ovat peräisin 70-luvulta enkä sitä yhtään epäile. Voi niitä ainakin pannunalusena käyttää, jos en mitään muuta niistä keksi. Mulla on tosin haaveissa sellainen sekava laattaseinä, jossa olisi kaikkia erilaisia laattoja sekaisin, sit kun mulla olisi se omakotitalo, missä saisi toteuttaa kaikkia omituisia sisustusideoita. Eli ehkä se on vaan järkevää kerätä sitä varten edes jotain materiaalia jo ennestään, koska ei tuollaisia vanhoja laattoja kovin usein löydy eikä ainakaan halvalla.

Toivotaan, että mulla on ensi kerralla jotain muuta esiteltävää kuin taas uusi täkki.