Lisää väriä

Kun lapset olivat mummolassa, oli yllättävän paljon aikaa tehdä asioita. Muutama pitkän aikaa kesken tai ajatuksen tasolla ollut projekti tuli saatua loppuun ja nyt on vähän tyhjä olo, että mitä tekisi. Tai oli tähän iltapäivään asti, kunnes oli kolmen tunnin sähkökatkos ja lapsikin nukkui, niin ei ollut muuta tekemistä kuin leikellä kankaita palasiksi.

Ensimmäisenä valmiiksi tuli rahi.

Päädyin kysymään miehen mielipidettä kankaasta ja sen ehdoton suosikki oli tämä. Itselläkin tämä oli top kolmosessa ja tämä oli itseasiassa se ensimmäinen kangas, jonka kaapista kaivoin, että tämä voisi sopia. Väriä vähän mietin, että onko se ihan meidän olkkariin sopiva, mutta toisaalta eipä meillä ole ennenkään pysytty missään väriteemoissa. Koko hommassa ei loppujen lopuksi mennyt kuin reilu tunti ja oon kyllä tosi tyytyväinen lopputulokseen.

Tarkoituskin sille löytyi oikeastaan heti, kissa ei eväänsä tuosta liikuta melkein koko päivänä. Toiselle kissalle tarviis melkein oman samanlaisen.

Tilkkupeittokuume alkoi tuossa joku aika sitten. Sellaista olin  halunnut jo pitkään ja sitten se halu vaan koveni. Tunnen itseni aika hyvin ja päädyin tekemään erikokoisia paloja, ettei tarvitse kohdistella, koska kaikki ei kuitenkaan osuisi ja menisi hermot ja pitäisi purkaa koko ajan. Nyt jos lähtisin tekemään uudestaan, tekisin monta asiaa eri tavalla enkä ehkä tekisi niin montaa laskuvirhettä kuin tässä tein. Makkarin ilmekin kirkastui hetkessä, en ollut ennen edes tajunnut kuinka synkkää meillä tässä huoneessa oli, eipä ole enää! 

Lastenhuoneeseen ompelin tyynyn. Kangas on Mirja Vännin mummola, jonka löysin viime kesänä kirppikseltä. Sitä oli valitettavasti vaan yksi, niin sitä ei saanut pidettyä verhona lastenhuoneessa ja harmitti, kun en ollut keksinyt sille käyttöä. Nyt sekin pääse esille.

Tyynyn idea on siis se, että se syö sisäänsä meidän kaikki pehmolelut. Alasängyssä on kuitenkin paljon ylimääräistä tilaa, kun pienempi lapsi on vielä kovin lyhyt tapaus, mutta lattialla tilaa oli hyvin vähänlaisesti. Ennen pehmolelut majailivat isossa pyykkikorissa.

Miehellekin piti keksiä tekemistä ja niinpä pistin sen poraamaamaan. Fazerin puulaatikko pääsi keittiöön hyllyksi. Tällä hetkellä siinä on ensimmäisenä käteen sattuneet esineet esillä, mutta ehkä siihen löytyy jotain, mikä oikeasti kuuluu siihen.

Remontti alkaa meidän asunnon osalta toivottavasti olla kohta ohi. Kaikkein paras asia, mikä siihen liittyy oli se, kun ne ilmoittivat, että maalaavat meidän vessan, kunhan ostetaan vaan väriä. Oikeasti niiden olisi pitänyt vaan paikata tekemiään reikiä, mutta koska meillä ei ole valkeita seiniä, se oli hieman ongelmallista. Ennen meidän vessa oli kamala vaaleansininen ja edelliset asukkaat olivat laittaneet siihen merellisiä kalvokuvia, joita mä olin epätoivoisesti yrittänyt saada pois ja tulos oli aika hirveä.

Uudeksi väriksi mietin ensin minttua, mutta toinen vaihtoehto vei sitten voiton ja onneksi valittiin se. Minttu olisi ollut meille liian vaaleaa. Uusi seinä on ihana ja mä vaan haluaisin halailla sitä. Vessassa ei ole oikein voinut muuten vielä sisustaa, kun se on vielä sen verran kesken, mutta kohta pääsee laittamaan uusia naulakoita ja hyllyjä.

Nyt kun vessakin on viimein saatu maalattua (tätä on suunniteltu monta vuotta, mutta jotenkin se on aina jäänyt), mies on alkanut inhoamaan keittiön seiniä. Aika haaleathan ne ovat muihin huoneisiin verrattuina, mutta keittiön suurin ongelma on varmaan valkeat kaapinovet, mitkä tekee huoneesta entistä haaleamman. Että seuraavaksi siirrytään varmaan suunnittelemaan keittiöön uusia värejä, koska eihän sitä ilman suuria projekteja osaa olla.