Misca

Viime viikon tiistaina meista tuli yhden kissan perhe. Vanhempi kissamme Misca kuoli yllättäen. Olihan se jo 15, mutta ei ollut sairastellut tai muuta.

Katselin kun kissa makasi omituisen oloisena lattialla, nostin sen syliin ja silittelin hetken. Siitä kissa hyppäsi sängyn alle kuoli. Ehdin juuri ajatella, että pitäisi varmaan soittaa eläinlääkäriin, mutta en sitten ehtinyt.

Kävimme samana iltana hautaamassa sen appivanhempien pihaan. Vieläkin tuntuu oudolta, ettei Miscaa enää ole täällä. Vaikka olihan sitä varautunut, ettei se enää kauaa elä, mutta olin mä odottanut tietenkin vielä muutamaa yhteistä vuotta.

Misca ehti olla mulla muutaman päivän yli kahdeksan vuotta, se oli vappua kun haimme sen kaverilta mulle. Misca oli siis ennen mun kaverin kissa, mutta sen piti luopua siitä ja minä annoin sille mieluusti kodin, kun olin muutenkin suunnitellut kissan hankkimista.

Misca oli todella sosiaalinen kissa, aina kiehnäämässä eikä sitä sen mielestä ikinä silitetty tarpeeksi. Aina kun otti kameran esille, kissa ilmestyi jostain keskelle kuvaa eikä ymmärtänyt, että nyt olisi kuvattu jotain muuta.

 Se kuorsasi ja monesti en saanut unta sen takia. Kun olin kipeä, se tuli ja alkoi pesemään minua. Aina kun tuli kotiin, kissa istui eteisessä odottamassa.
Kamalan rakas otus ja ikävä vaivaa varmasti pitkään.