Tarpeellista ja tarpeetonta

Parin viikon sisällä on taas tuntunut, että suurin osa kirppisreissuista on päätynyt siihen, ettei löydä mitään, mutta sitten kun alkaa kuvaamaan löytöjään, niin onhan sitä tavaraa sitten kuitenkin tarttunut mukaan. Onneksi oon tässä saanut myös omia tavaroitani myytyä (netin kautta myyminen on niin kamalan rasittavaa, kun pakkaaminen vaatii työtä ja silti stressaa, että asiat hajoaa tai katoaa). Kirppispöytäkin pitäisi varata, mutta jostain syystä lykkään sitä koko ajan.

Fidalla oli hetki sitten kaikki puoleen hintaan, itselle sieltä tarttui mukaan ainoastaan Iran alusta, onko tuo sitten kannun alle tarkoitettu, kun on isompi kuin lasinalunen. Neljä Kirsi-lasia ostin äidille. Pääsiäisenä juuri äiti harmitteli, että kun sillä on noita vaan neljä ja tarvitsisi kuusi eikä mistään löydy tuota kokoa. Mä en ole mitenkään yllättynyt siitä, että mun eteen ne sattuivat heti, kun aina kun joku muu kaipaa jotain, se löytyy, mutta jos itse kaipaa jotain, ei käy noin :D Muovikude tarttui samalta reissulta toisesta paikasta. Jos siitä saisi vaikka jotain virkattua.

Mä olen monesti ihastellut Aarikan kynttilänjalkoja ja ajatellut, että onneksi mä en ole vielä kuitenkaan täysin hurahtanut noihin, kun en tosiaan tarvitse lisää kerättävää. Helmirilli ja pikkirilli maksoivat kuitenkin vaan euron kappaleelta ja ovat pienen kokonsa vuoksi todella söpöjä. Ehkä mä osaan jättää tän tähän ja tyytyä vaan näihin kahteen.

Viime merkinnässä kehuin, kuinka osasin olla ostamatta teekannua. Kun en tarvii ja on jo yksi. Ongelma oli kuitenkin helposti ratkaistu, myin vanhan kannun kaverille ja heti kun kaupoista oli sovittu, ryntäsin kirpparille toivoen, että unelmien kannu on vielä siellä. Kannu on Norjasta kotoisin ja hieman isompi kuin entinen ruma tyhmä kannu, joka oli aavistuksen liian pieni.
Kello on Italiasta ja muovia ja ihan kamala, että on niin upea. Mä olen pitkään kaivannut meille olohuoneeseen kelloa, mutta mulla ei ole ollut ideaakaan siitä, millainen kellon pitäisi olla. Tätä oikeaa odotettiin varmaan pari vuotta.
Vaaleanpunainen kangas löytyi viikonloppuna rompetorilta, joka oli muuten aikamoinen pettymys, vain muutama myyjä ja suurin osa tavarasta romua ja ylihintaista.

Muutama kangaskin on tarttunut mukaan, ruskeat verhot ja vihreä kangaspala. Vihreää kangasta mulle olikin jo ennestään. Verhot olivat taas niin kauniit ja hyväkuntoiset, etten osannut olla ostamatta niitä. Mä olen niitä ihmisiä, jotka ostavat mieluummin yksinäisiä verhoja kuin pareja, koska mulla ei ole oikeastaan ainuttakaan ikkunaa, jossa osaisin pitää kahta verhoa.

Apinalautanen on ulkomaista alkuperää, leimasta ei valitettavasti saa selvää. Se pääsee keittiön seinälle heti kun ehdin kaivaa kiinnitystarvikkeitä.
Yksi Koldin purkki tuli taas lisää ja pikkuruinen Sarviksen rasia myös. Mä en hirveästi osta Sarvista, kun en osaa käyttää muovisia astioita ja suurin osa purkeista on minusta tyhmän mallisia, mutta tälläisille pienille on tarvetta.
Söpö posliinikuppi, joka pääsee mikron päälle säilyttämään kaikkea turhaa sälää.

Tässä kohtaa mä voin myöntää, että saattoi lähteä hieman lapasesta. Mä en todellakaan tarvitse tarjottimia ja sitten mä menen ja ostan neljän päivän sisään viisi tarjotinta. Punaista pienikuvioista mä mietin parin reissun ajan ja sitten päätin luovuttaa ja ostaa sen. Sininen ja kirsikkainen löytyivät seuraavana päivänä Fidasta.

Mulla on oikeastaan ainoastaan pyöreitä tarjottimia, että kyllähän niiden joukkoon mahtuu yksi neliskanttinenkin.
Leijona löytyi tänään ja aiheutti aikamoista sydämentykytystä ja kiljuntaa. Tämä on taas niitä esineitä, joita en ikinä uskonut löytäväni tuosta lähikirpulta vaan olin jo tyytynyt siihen, että näitä ihaillaan vaan netissä ja katsotaan vieressä, kun muilla on varaa sijoittaa näihin. Viatonhan se ei ole, mutta euron hintalapulla mä olisin ottanut tämän vaikka kuinka vikaisena.

Seuraava projekti olisikin sitten löytää näille kaikille tarjottimille arvoisensa paikat.