Päällystämistä

Mä en osaa käydä porukoilla raahaamatta sieltäkin lisää tavaraa mukaani. Nämä asiat otin kyllä  jo pääsiäisenä, mutta kaikki asiat olivat tuunattavaksi ja nyt suurin osa niistä on saatu valmiiksi. Muutama asia odottaa vielä maalaamistaan, mutta kyseessä on niin tylsä asia kuin liitutaulut äidille ja itselle, niin en ole pitänyt hirveää kiirettä niiden kanssa.

Mulla ei ole vielä hirveän montaa täkkiä, mutta niille varattu laatikko olisi ollut pieni jo yhdelle täkille ja täkkipino oli yleensä huonosti ja levällään. Pitkään mietin haluavani niille pärekorin, mutta sitten ymmärsin, ettei sellainen välttämättä kestäisi noiden tuholaisten (kissat ja lapset) kanssa ja luovuin ajatuksesta. Lisäksi ukin luona olleet pärekorit olivat liian pieniä tai suuria.
Matkalaukku olisi vaihtoehto ja niitä aion kesällä ukin luota tuodakin, mutta ne kaipaavat aika järeää pesua, niin parempi jättää se kesään. Ja matkalaukuille olisi kyllä muitakin paikkoja.

Äiti sitten keksi, että siellähän olisi ainakin yksi puulaatikko. Mä odotin ensin vähän erilaista laatikkoa, mutta ainakin tämä on tukeva ja juuri oikean kokoinen.

Mitenkäänhän se ei ole kaunis, mutta tuollaiseksi se ei jäänyt. Maalaaminenkin olisi ehkä riittänyt, mutta nopeampaa oli ommella sille vaatteet. Kankaaksi valikoitui ensimmäinen vaatehuoneesta käteen sattunut verhopari, jolle ei ollut muutakaan käyttöä.

Nyt on täkeilläkin tilaa, kunhan joku muu kuin minä jaksaisi käytön jälkeen niitä viikkailla, eli ei tämä uusi laatikko nyt ihan täysin poistanut ongelmaa siitä, että ne ovat aina huonosti :D

Äitini on töissä ravintolassa ja pyysin häntä säästämään mulle sieltä muutaman ison peltipurkin, kun eihän niitä näin tavallisessa kotitaloudessa kerry. Kannellinen purkki tuli pyytämättä, sille ei ole kyllä vieläkään löytynyt käyttöä (paitsi juuri sain idean, että sinnehän voisi laittaa kaikki virkkuukoukut ja puikot, jotka ovat tällä hetkellä vain laatikon pohjalla pyörimässä!).

Isoille purkeille oli kuitenkin jo idea valmiina, niistä tulisi kukkaruukkuja. Mä olen haaveillut, että kaikki mun kasvit kasvaisi emalikattiloissa, mutta tätä haavetta on kestänyt jo aika monta vuotta eikä mulla ole vieläkään tarpeeksi kattiloita. Eli jotain muuta oli keksittävä.
Tässä lyötiin kaksi kärpästä yhdellä, koska tuota tapettiakin on tullut hamstrattua ilman sen ihmeellisempää käyttöä sille (tänään olisi ollut kirpparilla kolmea eri väriä kiurujen yötä 4e/2m, mutta ne jäi vielä sinne, kun olivat mielestäni hieman kalliita, vaikka onhan se kallista tapettia oikeastikin).

Kiinanruusu on tässä vielä ihan hirveässä kunnossa, kun kissat katkovat siitä oksia, mutta tällä hetkellä se näyttää jo vähän pirteämmältä. 

Toista tapettia päätyi myös ruman sähkökaapin oveen ja nyt se maastoutuu meidän eteiseen paremmin. Tähän tarkoitukseen mä alunperin tapetin ostikinkin, mutta eihän sitä tuohon mennyt kovin paljon kuitenkaan.

Rumien kohtien peittäminen jatkui parvekkeelle, jolle on pitänyt monta vuotta tehdä jotain, mutta ideoita ei ole oikein ollut. Parvekeremontti tulee joskus ja sitä ennen on vain kestettävä kuluneita ja huonokuntoisia pintoja. Ennen kuvaahan mä en tietenkään ehtinyt ottaa innostuksessani, mutta yksi kuva löytyi ja sekin on jo vuodelta 2010 eli nykyään tilanne oli ainakin pöydän ja maton suhteen vielä huonompi.

Seinät päällystin vahakangasliinalta, jonka olin muutaman tahran takia saanut äidiltä uusiokäyttöön. Pöydän jalat vedin dc-fixillä, ihan hirveän siististi se ei mennyt, mutta parempi. Liikennemerkki on ollut mulla vuosia, se on ollut yöpöytänä ja koristeena ja vaikka missä virassa, mutta nyt vuosia varastossa. Sen ainakin luulisi kestävän säätä. Matto on ollut meillä ennen vaatehuoneessa, en ymmärrä miksi en ole ennen älynnyt siirtää sitä parvekkeelle. Päällinen on ommeltu rumasta Ikean kankaasta, jonka olen joskus saanut ilmaiseksi ja sen kanssa ei haittaa, että se tulee kuitenkin haalistumaan.

Kunhan vielä saisi kukkia ulos ja luonto alkaisi näyttää vihreämmältä, niin olisi hyvä.

Tarpeellista ja tarpeetonta

Parin viikon sisällä on taas tuntunut, että suurin osa kirppisreissuista on päätynyt siihen, ettei löydä mitään, mutta sitten kun alkaa kuvaamaan löytöjään, niin onhan sitä tavaraa sitten kuitenkin tarttunut mukaan. Onneksi oon tässä saanut myös omia tavaroitani myytyä (netin kautta myyminen on niin kamalan rasittavaa, kun pakkaaminen vaatii työtä ja silti stressaa, että asiat hajoaa tai katoaa). Kirppispöytäkin pitäisi varata, mutta jostain syystä lykkään sitä koko ajan.

Fidalla oli hetki sitten kaikki puoleen hintaan, itselle sieltä tarttui mukaan ainoastaan Iran alusta, onko tuo sitten kannun alle tarkoitettu, kun on isompi kuin lasinalunen. Neljä Kirsi-lasia ostin äidille. Pääsiäisenä juuri äiti harmitteli, että kun sillä on noita vaan neljä ja tarvitsisi kuusi eikä mistään löydy tuota kokoa. Mä en ole mitenkään yllättynyt siitä, että mun eteen ne sattuivat heti, kun aina kun joku muu kaipaa jotain, se löytyy, mutta jos itse kaipaa jotain, ei käy noin :D Muovikude tarttui samalta reissulta toisesta paikasta. Jos siitä saisi vaikka jotain virkattua.

Mä olen monesti ihastellut Aarikan kynttilänjalkoja ja ajatellut, että onneksi mä en ole vielä kuitenkaan täysin hurahtanut noihin, kun en tosiaan tarvitse lisää kerättävää. Helmirilli ja pikkirilli maksoivat kuitenkin vaan euron kappaleelta ja ovat pienen kokonsa vuoksi todella söpöjä. Ehkä mä osaan jättää tän tähän ja tyytyä vaan näihin kahteen.

Viime merkinnässä kehuin, kuinka osasin olla ostamatta teekannua. Kun en tarvii ja on jo yksi. Ongelma oli kuitenkin helposti ratkaistu, myin vanhan kannun kaverille ja heti kun kaupoista oli sovittu, ryntäsin kirpparille toivoen, että unelmien kannu on vielä siellä. Kannu on Norjasta kotoisin ja hieman isompi kuin entinen ruma tyhmä kannu, joka oli aavistuksen liian pieni.
Kello on Italiasta ja muovia ja ihan kamala, että on niin upea. Mä olen pitkään kaivannut meille olohuoneeseen kelloa, mutta mulla ei ole ollut ideaakaan siitä, millainen kellon pitäisi olla. Tätä oikeaa odotettiin varmaan pari vuotta.
Vaaleanpunainen kangas löytyi viikonloppuna rompetorilta, joka oli muuten aikamoinen pettymys, vain muutama myyjä ja suurin osa tavarasta romua ja ylihintaista.

Muutama kangaskin on tarttunut mukaan, ruskeat verhot ja vihreä kangaspala. Vihreää kangasta mulle olikin jo ennestään. Verhot olivat taas niin kauniit ja hyväkuntoiset, etten osannut olla ostamatta niitä. Mä olen niitä ihmisiä, jotka ostavat mieluummin yksinäisiä verhoja kuin pareja, koska mulla ei ole oikeastaan ainuttakaan ikkunaa, jossa osaisin pitää kahta verhoa.

Apinalautanen on ulkomaista alkuperää, leimasta ei valitettavasti saa selvää. Se pääsee keittiön seinälle heti kun ehdin kaivaa kiinnitystarvikkeitä.
Yksi Koldin purkki tuli taas lisää ja pikkuruinen Sarviksen rasia myös. Mä en hirveästi osta Sarvista, kun en osaa käyttää muovisia astioita ja suurin osa purkeista on minusta tyhmän mallisia, mutta tälläisille pienille on tarvetta.
Söpö posliinikuppi, joka pääsee mikron päälle säilyttämään kaikkea turhaa sälää.

Tässä kohtaa mä voin myöntää, että saattoi lähteä hieman lapasesta. Mä en todellakaan tarvitse tarjottimia ja sitten mä menen ja ostan neljän päivän sisään viisi tarjotinta. Punaista pienikuvioista mä mietin parin reissun ajan ja sitten päätin luovuttaa ja ostaa sen. Sininen ja kirsikkainen löytyivät seuraavana päivänä Fidasta.

Mulla on oikeastaan ainoastaan pyöreitä tarjottimia, että kyllähän niiden joukkoon mahtuu yksi neliskanttinenkin.
Leijona löytyi tänään ja aiheutti aikamoista sydämentykytystä ja kiljuntaa. Tämä on taas niitä esineitä, joita en ikinä uskonut löytäväni tuosta lähikirpulta vaan olin jo tyytynyt siihen, että näitä ihaillaan vaan netissä ja katsotaan vieressä, kun muilla on varaa sijoittaa näihin. Viatonhan se ei ole, mutta euron hintalapulla mä olisin ottanut tämän vaikka kuinka vikaisena.

Seuraava projekti olisikin sitten löytää näille kaikille tarjottimille arvoisensa paikat.

Huhtikuun alussa

Voisi näin pitkästä aikaa esitellä viime aikaisia kirppislöytöjä. Suurin osa kirppisreissusta on päätynyt siihen, ettei tarvitse kävellä kassan kautta, kun mitään ei ole löytynyt tai sitten olen osannut perustella itselleni, etten tarvitse tuota enkä tuota (paitsi yksi teekannu nyt vähän harmittaa, kun en sitä ostanut, koska se oli niin söpö ja mun entinen teekannu on ihan ruma).

Tätä kangasta oon katsellut kirppiksellä jo varmaan kuukausia, mutta se oli minusta kallis enkä mä keksinyt sille mitään käyttöä, mihin olisin sen ehdottomasti sillä hintaa tarvinnut. Nyt hinta oli tippunut puoleen enkä mä voinut sitä enää vastustaa. Kangastakin on huiman 3,5 metriä, että siitä saa vaikka mitä ja metrihinnaksi ei tosiaan montaa euroa tullut.

Kaikki kiva kangas on melkein aina essuja. Mä en ole hirveesti tykännyt tästä kankaasta kuvissa, mutta sitten livenä se olikin paljon kivemman näköistä. Ostaessa ajattelin pilkkovani tämän johonkin pieneen projektiin, mutta essu on niin kauniista ja hyvin ommeltu, etten mä raaski vaan nyt yritän opetella käyttämään essua (joka on oikeasti ihan kätevä, mutta muistan sen olemassa olon aina vasta siinä vaiheessa, kun olen jo ihan jauhoissa).

Pari purkkiakin lyötyi pitkästa aikaa. Ensimmäinen sydänkuvioinen Koldin purkki. Minusta on kyllä vähän outoa, ettei niitä ole aiemmin löytynyt, varsinkin kun muita Koldin purkkeja mulla on noin 50 kappaletta (en uskalla laskea tarkkaa määrää, mutta en usko arvion heittävän ihan hirveästi..).
Peltipurkki on ehkä liian ruskea eikä ole elintarvikkeille sopiva, mutta askartelukamat on pitkään kaivanneet jo uusia purkkeja. Kissa oli sitä mieltä, että typerää kuvata jotain purkkia, kuvaa minua!

Lisää Kiltaakin löytyi parin isomman keltaisen kulhon muodossa. Mä olin just pari päivää ennen näiden ostamista sanonut miehelle, että kun löydän yhden ison keltaisen vielä, niin kokoelma vois olla täys ja sitten ne löytyi heti. Tosin nyt kun niitä löytyi kaksi, niin saatan tarvita yhden isomman kulhon vielä (mieluusti mustan). Tosin jos hyväkuntoisia löytyy muutamalla eurolla, niin saattaa olla etten silti malta olla ostamatta näitä, ovat kuitenkin yksiä suurimmista suosikeistani.

Valkea hyllynaulakko oli sellainen, etten ensin ostanut sitä ja sitten se jäi vaivaamaan. Sitten tuli pääsiäinen ja mietin koko sen yli, että apua jos joku ostaa sen, kun mä en pääse sitä hakemaan, mutta onneksi se ei ollut kenellekään kelvannut. Ensin en ostanut sitä, kun en keksinyt sille paikkaa, mutta heti kun tulin kotiin, niin tajusin mihin sen olisi voinut laittaa enkä sitten ehtinyt heti lähteä hakemaan sitä.

Eilen kirppikseltä mukaan lähti ilmaiskorista tuollaista ihanaa hyllyparia, mitä en varmaan raaski käyttää mihinkään, ainakaan hyllyjen päällystämiseen. Ilmaistakorista löytyi myös kangaspala, jossa on kielo. Lasinalusiakin on taas löytynyt ja kohta niitä alkaa olla ehkä tarpeeksi siihen, että ne voi laittaa seinälle koristeeksi. Ruusukuvioiset on Iran ja aiemmin löytyi yksi punainen Aarikka lisää.

Käsityötarvikkeitakin on löytynyt pitkästä aikaa. Kirjontakehykset tosin pääsevät varmaankin seinälle entisten kaveriksi, kuhan keksin niihin sopivaa kangasta laitettavaksi. Pussillinen kangasnauhoja tarttui mukaan, koska ne ovat niin kamalan söpöjä, yhtään en tiedä mihin mä niitä käyttäisin tai mihin mä niitä ees raaskisin laittaa, mutta söpöys on välillä ihan hyvä perustelu ostaa asioita.

 

 

Käsityötarvikkeeksi voi varmaan laskea myös nämä lasten kangaspuut. Olen pitkään haaveillut tuovani porukoilta omat vanhat Brion puut, mutta nämä vaikuttivat kätevämmiltä ja saa näillä sentään vähän yli puolet leveämpää kudottua. Pikaisen googlailun perusteella puut ovat ainakin kasarilta tai vanhemmat ja kotoisin Neuvostoliitosta. Seurravaksi pitää raahata nämä porukoille, että äiti opettaa mut loimittamaan ja lankaa siihen pitäisi toivottavasti löytyä ukin luota, missä olisi oikeatkin kangaspuut (voisikohan sitä luopua vaikka sängystä, että ne saisi tuotua tänne meille?)

Yllättävän paljon niitä löytöjä nyt kuitenkin oli, kun niitä tähän alkoi listaamaan, vaikka enimmäkseen on tosiaan tuntunut siltä, että missään ei ole yhtään mitään kiinnostavaa.

Sisustushaaste

Sain jo jonkin aikaa sitten sisustushaasteen  Valtavirrassa-blogista ja kuvatkin on olleet otettu vaikka kuinka kauan, mutta sain nyt vasta aikaiseksi kirjoittaa, kun tyhmä kellonsiirtäminen ja sairastaminen on laittanut meidän nuorimmaisen nukkumiset ihan surkeiksi. Nyt ne onneksi alkavat ehkä pikku hiljaa palata normaaliin uomaansa.

Kysymykset aiheuttivat hieman päänvaivaa, mutta tässä nyt jonkinlaisia vastauksia.

1) Onko sisustusmakusi pysynyt pitkään samana vai vaihteleeko se usein?

 Mä väittäisin, että on. Ainakin perusajatus on ollut aina sama, mutta kyllähän sitä jotain uutta aina tulee. Ja tietysti tämä nykyinen koti on enemmän sisustettu kuin edelliset, kun olen tässä asunut pisimpään sen jälkeen kun muutin vanhemmilta pois. Aina on ollut värejä ja vanhoja tavaroita ja paljon asioita seinillä. Edelleenkin mulla on useita esineitä jotka on olleet mun huoneessa ala-asteelta asti, että ehkä sekin todistaa sitä, että maku on ollut suht sama. 

Kaivelin tuolta arkistojen kätköstä muutaman kuvan mun entisistä asunnoista, joita oli enemmän kuin muistelin. Nämä kaksi kuvaa on otettu mun opiskelija-asuntolan huoneesta juuri ennen mun 18-vuotis juhlia (melkein 9 vuotta sitten, apua!).

Aika ankeaa, huonekalut olivat kaikki koulun puolesta, mutta rakastin tuota huonetta yli kaiken. Nämä toiset kaksi kuvaa on mun huoneesta solukämpästä Tampereelta, jossa asuin vuoden verran lukion jälkeen. Sen jälkeen asuin vajaan puoli vuotta yksiössä täällä ennen kuin muutin miehelle tähän missä nykyäänkin asun. Yksiöstä ei valitettavasti ollut yhtään kuvia, mutta eipä siellä ollut mitenkään ihmeellisesti sisustettukaan.

 

 2) Mikä on sisustuksesi punainen lanka? Onko sellaista ollenkaan?
 
Uskottavasti sellaista ei ole :D Aikalailla sen mukaan mennään, mikä tuntuu kivalta ja se nyt saattaa vaihdella. Mulla on aina suuria suunnitelmia, missä mietin huoneisiin tiettyjä värejä ja kuinka mitkäkin asiat sopii yhteen ja sitten päädyn kuitenkin lopulta siihen, että kaikki värit ja esineet sopivat hienosti yhteen. 

 3) Onko sinulla jokin sisustusinhokki? 

Asioita, mitä meille ei tulisi on kaikki valkea, musta ja harmaa :D Pelkästään. Lisäksi kaikki sisustustekstit on kamalia yleensä. Ehkä mä kuitenkin vastaan tähän, että inhoan eniten sitä, että pitää sisustaa jonkun muodin mukaan eikä sen mukaan, mikä itsestä on kivaa. Niin ja unikkokuosi, vihaan sitä ylikaiken enkä ikinä huolisi mitään sillä kuosilla olevaa meidän kotiin. Kotoa löytyvä sisustusinhokki on olohuoneen kattolamppu, mistä mies ei suostu luopumaan. Olen kyllä ajatellut, että jos sen maalaisia, niin se olisi ehkä kivempi.

 4) Mainitse 5 sisustukseen liittyvää lempitavaraa, mistä et usko koskaan luopuvasi?

 Mä keksin tähän vain kolme. Kolmen jälkeen en enää osannut päättää, minkä valitsisin, kun niin monet asiat ovat sellaisia, mutta eivät kuitenkaan menneet toistensa yli. Sen lisäksi huomasin omistavani paljon asioita suurina ryhminä, esim purkkeja ja tarjottimia enkä voisi ikinä valita niistä vain yhtä suosikkia.

Piian peili on äitini vanha ja ollut mun käytössä jo vuosia. Aikaisemmin se toimi mun meikkipeilinä, mutta nykyään se on vain koriste ja säilöö sisäänsä tarpeellisia johtoja. Sen vieressä olevat taulut on toinen. Isompi varsinkin, sen on mun ystävä maalannut mulle yli kymmenen vuotta sitten ja siitä asti se on ollut esillä. Pienempikin voidaan ehkä laskea mukaan, olen saanut sen vuonna 2005 Tampereella kadulta joltain juopolta, jonka mielestä mä olin ihana ja se halusi antaa mulle ton taulun, se esittää kuulemma rakkautta.

Pauligin valtava kahvipurkki on toiminut mun roskiksena ala-asteelta asti ja siitäkään en luopuisi. Hieman se on aikojen saatossa kärsinyt, mutta ihana se on silti. Tämän olen löytänyt ukin vintiltä ja on tullut sinne sukulaiselta, joka oli aikoinaan Herrain klubilla töissä.

Ehkä mä voisin tähän vielä mainita kaksi punaista puuneliötä, jotka on äidilleni rakennettu 70-luvulta ja olleet mulla käytössä ala-asteelta asti. Ovat juuri sopivia vinyylilevyjen säilyttämiseen, ei vaan hirveästi voi ostaa enää uusia, kun ei mahdu :D

5) Onko kodissanne jotain kohtaa, johon et ole tyytyväinen? Miksi et?

 On useampikin. Keittiö on viime aikoina ahdistanut meitä molempia. Tai tasot ja kaapinovet näin enimmäkseen ja ne ovatkin varmaan seuraava asia, joille täällä tullaan tekemään jotain. Sitä ei sitten tiedä, että minä vuonna tämä tapahtuu, mutta toivottavasti pian :D Ongelma on kai enimmäkseen se, että ne ovat liian valkeita ja tylsiä ja tekevät koko keittiöstä liian vaalean muuhun asuntoon verrattaen.

 Toinen asia mikä mua ärsyttää on ehkä helpompi korjata. Tietokonepöytä. Ensinnäkin se hajoaa kohta käsiin ja on ruma ja liian iso. Mutta mä en oikeastaan tiedä, millaisen mä haluaisin ja sopivaa ei ainakaan toistaiseksi ole tullut vastaan. Uskottavasti menee taas itse rakentamisen puolelle (tai siis appiukko rakentaa), mutta sitä ennen pitäisi tietää, että millainen.

6) Kuka päättää kotinne sisustuksesta?

 Molemmat yhdessä. Aika hyvin molempien maku näkyy täällä ja kyllä mä kyselen miehen mielipidettä melkein kaikesta, vaikkei sitä välttämättä ihan hirveästi kaikki kiinnosta. Mutta tämä on kuitenkin yhteinen koti ja onneksi meidän maut sopivat hyvin yhteen. Esimerkiksi edellisessä kuvassa näkyvä Marimekon kaivo oli miehellä jo ennen kuin me oltiin tavattu.
Kyllä mä tietysti sen myönnän, että jos mä saisin pakkomielteen jostain asiasta ja mies ei siitä niin innostuisi, niin kyllä se olisi varmasti mies, joka joutuisi loppujen lopuksi antamaan periksi :D Tälläistä asiaa ei ole onneksi vielä tullut.

 7) Mitkä ovat mieluisimmat sisustuselementtisi (mainitse muutama)? 

Tekstiilit ehdottomasti. Mies vitsailee, että musta ei tule mummoa, jolla on paljon kissoja vaan mummo, jolla on asunto täynnä sohvatyynyjä. Muutenkin änkään kangasta kaikkialle mihin sitä voi laittaa.
Purkit, tarjottimet ja muu keittiössä majaile retrosälä, kuten emali tietysti.
Näiden lisäksi ehkä kaikki yllättävät asiat, kuten mun pinkit poronsarvet. Mä tykkään meidän asunnosta ihan hirveästi ja melkein kaikesta täällä, että tähänkin on hirveän vaikea valita vain muutamaa asiaa :D

Suurimmalla osalla tää haaste on tainnut jo kiertää ja mä en tykkää yhtään haasta ketään, niin jätän tämän osan tästä väliin tällä kertaa.